Opiskelijoita tapaamassa

Kun saavuin Phnom Penhiin, huomasin etta jatin lapparin laturin Bangkokiin konferenssihuoneen poydan alle. Tama tarkoittaa sita etta paivitan blogiani toisten koneilla eika minulla ole mahdollisuutta pistaa bluetoothilla kuvia. Tanaan kavin elektroniikkakaupasta kysymassa josko olisi MacBook Airin laturia. Olis kolmen viikon kuluttua jos nyt tilaa ja se maksaa 120 dollaria. Eli yritan parjata paivan ilman sita, ja maanantai-yona lennankin jo kotiin.

Tanaan oli mukava paiva kun menin Intaleiden kanssa tapaamaan luterilaisen opiskelijamajatalon opiskelijoita. Olipa mukavaa porukkaa, reipasta, innokasta, lahes jokainen nosti katensa kun kysyin haluasitteko tehda haastatteluja. Ainakin 30 haastattelijaa, suurin osa heista miehia.

Kirkon alussa heilla oli hauska kilpailu - pastori luki jakeen ja opiskelijoiden piti loytaa se omasta raamatustaan jostain kohtaan. Eniten paikkoja oikein loytanyt sai pikkupalkinnon.Opiskelijaporukan pastori on nuori kambodzalainen, mutta talla kertaa vieras saarnasi - Intiasta, Keralasta kotoisin oleva pitkanhuipea lahetti. Kuvien lataamisen jatan Suomeen.

Phnom Penh and friends' five star hotel

It was so sweet to land to Phnom Penh. After the millions of cars of Bangkok, from the airplane window you can see how streets here are full of mopeds, but since they are smaller than cars, it looks spacious here. Life feels calm, less buildings, more nature and fields, and many of them covered with floody waters. It is now dry season, and by April all the extra waters should have been evaporated.

I had friends to meet me at the airport! Samoeun grabbed my suitcase almost right after I entered from the welcoming hall.

At their home, Robledo, Samoeun's husband had prepared a lovely meal - with rice, Pampango stew (with some liver in it too, and carrots of course), grated mango, and petchay leaves cooked with some vegetables, plus grilled catfish from their own bond. Delicious. This was not all -for desert, fresh mango and buko salad (coconut salad with evaporated cream in it), and a special cake made of ube, coconut milk, some butter (in the picture, the bluish looking cake). Ube cake is Filipinos' traditional Christmas cake.
Here are the Intals and Sylvia, their friend. Since they all know besides Khmer, also Tagalog, I wanted them to speak tagalog and let me guess what they were talking about.

Now, time to go to bed in Intal top floor - hearing crickets, dogs, sometimes airplane landing or starting. Every now and then the wind smoothly moves the curtains. This is the tropics. My five star hotel at Intals.

103.75

Tänään oli neljän päivän mittaisen konsultaation viimeinen päivä. Keskustelimme lyhytaaltoradiolähetysten hinnoista ja digitaalisen radion tulevaisuudesta. Kämppikseni Arleen Manilasta kirjoitti jälleen koko päivän muistiinpanoja. Arleen lähti jo lentokentälle, minä lennän huomisiltapäivänä täältä Phnom Penhiin tapaamaan kuuntelijatutkimukseen värvättäviä opiskelijoita.
Reissussa olo alkaa jo väsyttää, jopa koti-ikävä - Angry Birdsit paikallisessa ostoskeskuksessa sitä lieventäkööt.

 Bangkokissa toimii paikallisasema 103.75. Se toimii yhteisöperiaatteella, eli paikalliset tekevät ohjelmia yhteistyössä tavallisten tallaajien kanssa. Kävin asemaan tutustumassa. Muutama kuukausi sitten täällä oli tulvaongelma. Radioasemalla oli käytössään muutamia kumiveneitä, joilla se auttoi tulvan uhreiksi joutuneita ihmisiä. Kaupungin keskellä virtaava joki ei onneksi tulvinut yli äyräittensä - silloin olisi moni temppeli ollut vaarassa.

Song in Bangkok

Life has settled here - I wake up, go to breakfast, and then swimming before the meetings begin. Today was a fun day since I was working in a task group with Indian, Pakistani, South African, South Korean, Zimbabwean and Cambodian. Actually, we were a very good multi-cultural team - I even got invited to Bangalore next month! (just kidding...) We all agreed that the real English -speakers use too difficult language, so that we did not always know what we were supposed to talk about.
All the other groups defined fancy vision - sentences. We scribbled something very simple (see the photo).

Temperature outside was 39 C at 15:30. It is very hot for Finnish standards - we never have so hot days. However, after workday I went jogging. Many locals passed by, but I managed to run over 5 km in this heat. Equals to being in sauna. After that, it is really fun to buy Gatorade from park kiosk.

In Bangkok, at noon and at 18.00 music start playing in loud speakers, and you listen to a song is being sung. Everybody stops to listen the song. It is the national anthem. After the song is finished, you can start walking and running again. I have a video about that above. Hope you can see it.

Tornielämää

Tänä iltana oli konferenssin erikoisilta. Kävelimme ulos syömään 88-kerroksiseen pilvenpiirtäjään. Matkalla hississä tornitaloon vasta tajusin. Olemme menossa ylös. Ensin 19een kerrokseen. Eipä tämä mitään, onhan hotellimme 23-kerroksinen. Astuimme ulos, ja liityimme pitkään jonoon. Tämä varmaan on ruokajono. Mutta ei - odotimme pääsyä toiseen hissiin. Se vei kerrokseen 73. Ok, vihdoinkin perällä. Nyt syömään. Mutta ei - jonotimme taas uuteen hissiin. Enää 15 kerrosta ja perillä. Upeat maisemat ja maukasta ruokaa seisovasta pöydästä. Emäntä ilmoittaa että ruuan jälkeen sitten nousemme tornitalon katolla olevalle tasanteelle. Minä ja Sandra (joka ei myöskään pidä korkeista paikoita) katsoimme toisiimme. Sandra sanoi ettei aio mennä ylös. Minä päätin mennä. Tässä olen, Bangkokin tuulessa. Tornitalon katolla.

Talk day

For a non-English speaker it is work to participate in international conference. It is not only Australian and British English that are challenging, but also African English, Asian English, Korean English, and I am sure, for others, mine, the Finnish English is not so clear either. So, but noon time you are happy just to have your lunch and sit next to your room mate, whom you know best.

In this conference, there are two outside facilitators, who make us talk - about where have been as an organisation and where we are now and where we would like to go in the future. This is very similar questions I have met before in team entreprenuership learning course. We went through the organisational highlights and 'downlights' all the way from the founding of FEB International. I do not know so much about the long history - my history begins in the end of 1980s. But, I am not the oldest at all in FEB - our Japanese broadcasters was standing in the starting lines when we had the exercise of lining up according to the timeline.
But first, here below is me on the river cruise in Bangkok.

Our meetings this week are on the 23rd floor of this hotel. Nice view.

Murphyn laki Bangkokissa

Eli: Odotin hissiä hotellin 10. kerroksessa. Kun se tuli, ovi avautui ja hissi oli täynnä mustapukuisia opiskelijoita. Ovi sulkeutui. Valotaulussa luki: FULL, eikä menty ylös eikä alas. Hissi jumiutui. Siihen mahtuu vain 15 henkilöä. Minä olin henkilö 16.
Nuoret opiskelijat kikittivat kun Madame Murphy oli kyydissä ja laski suomen kielellä kuinka monta meitä on. Tietenkään en ymmärtänyt mitä thai-kielinen hotellivirkailija selitti nuorille kaiuttimista.
Sen verran nuoret osasivat englantia että sain selville heidän opiskelevan hotellimarkkinointia. Todella liikemies-naistyyppisiä olivatkin, sutkajat puvut päällä ja musta kiiltävät kengät jalassa.  Ei kulunut kuin viisi minuuttia ja opiskelijat ja madame Murphy pääsivät  pois hissistä. Hyvin kävi. Murphyn lakia tässä vielä se että aina pidän kännykkää mukana - nyt ei ollut joten en voinut kuvata tapahtumaa.

Mutta, tänään kuvasin lähes sata valokuvaa ja videoita erilaisista temppeleistä, joita kuvia pistin myös Facebookiini. Olin Wassanan kanssa jokiajelulla. Veneet kulkevat todella sutjakkaasti joessa, ja ne ovat osa julkista liikennettä - opiskelijat ja työssä käyvät veneilevät töihin mikäli asuvat joen lähellä. Tämä joki ei onneksi tulvinut silloin kun Bangkokissa oli tulvat.

Busy like an ant nest

Singapore is quiet after being in Bangkok one day. This is more like Manila along the main EDSA highway. People and cars, sounds, noises, smells, honks. I went with my friend to an international church - people from all over the world. The language of the service was English and topic Lent. American pastor gave a list of things to consider for Lent - maybe stop eating candy? or start green days by walking or going by public to work? or start being nice to your enemy? invite neighbours for coffee?
Newcomers got a nice necklace. Made of sampaguita orkidea. I have been wearing it the whole day and it smells really nice. Reminds me the day when I arrived to the Philippines and I was given a orchid necklace as a welcome present.

Armona hotel where I stay here is in the middle of all kinds of shops. Tomorrow Wassana, a radio programmer here, will take me for a city tour! We probably go along the river. Exciting.
Here below I am exiting the local tube.

Bangkokilainen hampurilaisateria

Maksaa 109 bathia. Saavuin juuri äsken tänne Bangkokiin joten en ole ihan varma valuutan suhteista mutta vaikuttaa että hampurilainen isoine juomineen on aika halpa. Ketsuppia varten oli tuollainen pieni kansi mutta enhn minä sitä tajunnut, vaan pistin ketsupit paperiin. Ketsuppia oli muuten kathta lajia: amerikkalaista ketsuppia ja ketsuppia. Hampurilaisaterian hinta on yksi kolmasosa taksimatkan hinnasta lentokentältä tänne hotellille. Mutta voi harmi, aasialaisissa Mäkkäreissä ei koskaan myydä suosikkiani - pirtelöitä. Aasialaiset eivät pidä maidosta - maidon sijaan juodaan soijamaitoa. Sen sijaan on räätälöity aasialaisille oma ateria joka sisältää riisiä ja kanawokkia.
Monella asiakkaalla oli syömisen seurana kännykkä ja / tai läppäri. Sosiaalinen media ja pelit pukkaavat joka paikkaan. Se on aivan tavatonta. Ja anry birdsejä näkyy kännyköiden näyttöjen ohella leluina, muistitikkuina, jopa isoina mainoksina.

Tulin siis tänään Singaporesta Bangkokiin. Jo heti lentoaseman liukuhihnalla sen huomaa että nämä kaksi maata ovat kulttuuriltaan hyvin erilaisia - toinen on tiptop järjestäytynyt, toinen vähän vinksallaan, toinen virallinen, toinen ystävällinen. Liukuhihnalla Singaporessa seisotaan vasemmalla ja kuljetaan oikealla, kun taas täällä puikkelehditaan ihmisten välistä miten sattuu. Singaporen taksikuskit eivät keskustele, täällä taas ainakin yritetään vaikka yhteinen kieli puuttuisikin.

 

Leaving my Fragrance classic hotel

This morning I had to leave my current Singapore 'home' - a hotel called Fragrance Classic. You need to be conscious of what Fragrance hotel you stay along Balestier road - there are at least three hotels named Fragrance (I wonder why). I chose this one by looking at the beautiful front side - thinking this is a pretty old fashioned one also from the inside. I was wrong - the actual hotel is the pink building behind the decorative front.

The other thing Balestier road is famous for is light and lamp shops. Yes. Next to each other, crystal lights, ordinary lights, lamps...no wonder Singapore has chosen as the city where the World hour happens - all light are shut for a period of one hour in the autumn. The city used to be Sydney, but it is Singapore.

For lunch my colleagues went for japanese food - I for swimming. My last time in this Toa Park swimming pool. I became their regular customer. The nice thing about Singapore is that there is a lot of swimming pools and they are all cheap! And, there is always space.

Työkaverit

Omasta mielestäni osaa englantia hyvin. Kerroin tänään että USAssa viime kesänä innostuin palapelien tekemisestä. (In States we made a lot of puzzles last summer) Lause muuttuikin niin että siihen tuli linnoja ja avaruutta - eli viime kesänä olin avaruudessa ja siellä oli linnoja (Last summer in space a lot of castles).

Kaikkein eniten saan miettiä Australian englannin sanoja. Chris kysyi mihin aikaan yyky-kielellä tulee ohjelmaa. En löytänyt mitään Y:llä alkavaa kieltä. Kyseessä oli uiguurin kieli, mutta se lausuttiin ihan hassusti.

Pitkäaikaisimpiin työkavereihini kuuluva Frank jää tämän vuoden aikana eläkkeelle. Hänen kanssaan on tehty aika monta tutkimusprojektia. Lounaskuvassa Frank syö nuudeleita ja minulla on sokeriruokomehua tuossa pussissa. Täkäläiset pakkaavat nesteitä pussiin - soijamaitoa, kookosmaitoa, jopa kahvia olen nähnyt tuollaisessa pussissa.

Päivän keskusteluaiheina oli mm. Kriisiradio. Mike näytti tilastoa jossa oli maita niissä tapahtuneiden luonnon katastrofien mukaan listattuna. Kärkisijaa Aasian maista piti Filippiinit, sitten tuli Kambodza ja Indonesia. Kambodzassa on viime aikoina ollut tulvia, jotka ovat haitanneet riisinviljelyä. Kriisiradiomatkalaukkuja sijoitetaan Filippiineille ja Indonesiaan, ja Kiinaan valmiusasemiin niin että kun katastrofi yllättää, apu on jo lähellä, eikä tarvitse ryhtyä kuskaamaan laukkuja Singaporesta kohteeseen.

Paikallinen leipomoyritys - tekee ihania duriankakkuja!

After the office day

Today was easy - no long travels MRT and busses - just a five minute walk to the FEBA office. We are planning to do this rural research, and it turns out we are pioneers - very little media research in rural areas has been done. Networking is the key, whatever you do, you can not do it alone - you need networks.

Life after the work day is always interesting. It is still daylight at 6 o'clock. On my way to my swimming pool -  I saw monks taking pictures of each other. I have always wanted to take photos of them, but too lazy to ask permission. This was my chance. They were stopped at the end of the overpass. I asked whether I could take a picture of them - yes - if you are in it yourself. So, here I am.

In Singapore, you can see temples - but it is rare to see monks like this here.
Walking pass the overpass, I could see there was a traffic accident. You can notice it too. Sometimes there are signs at the road side asking for witnesses. Well. this accident has enough wittnesses. And, finally, time to dive into the pool!

Kirjastoahmintaa

Viimeiset kaksi pävää ovat olleet raskaita. Pääni on täynnä kaikenlaisia tiedonjyväsiä eri puolilta Aasiaa. Vietin kaksi päivää ISEASin kirjastossa eli Institute of South East Asian Studies. Yritin ahmia tietoa niin paljon kuin suinkin ehdin aamu puolikahdeksasta ilta puolikuuteen. Paleli mutta pysyimpähän paremmin hereillä. Aasiassa on asiat päinvastoin kuin Suomessa - sisällä on kylmä ja ulkona kuuma.

Olen kirjojen mukana kulkenut Kambodzan maaseudulla, huomannut että useimmat maalaiset käyttävät paristoja valonlähteenään, ja omistavat radioita, kännyköitä, ja moottoripyöriä. Sitten Kiinassa Aasian kehityspankki sijoitti Ningxianin provinssiin maalaisille jokaiseen kylään tietokonekeskuksen, ja pisti maanviljelijät opiskelemaan tietokoneen alkeita kiertävässä bussissa. Koko projekti kuulosti liian hyvin onnistuneelta, viljelijät oppivat viljelemään ja lannoittamaan tietokoneen antaman tiedon avulla. Raportin lopussa sitten varovasti mainittiin että saattaa olla että tästä kokeilusta hyötyivät eniten hiukan varakkaammat maanviljelijät...

Kyllä se kävisi hyvin minulta olla vaikka opettajana Singaporen yliopistossa. Etsin kanttiinia josta saisin aamukahvia. Minut ohjattiin henkilökunnan kahvilaan :-).
NUS eli Singaporen kansallinen yliopisto on kukkulalla ja sieltä on upeat näköalat.

Ordinary Singaporean day

Wake up at 6 o'clock. Walk to the the MTR station, grab some breakfast to go (but eat it before entering the train). Line of people are moving like ants in a nice row to the train - both sides of the door going in, while people from the center coming out.
Sitting, sitting, nodding, falling asleep, train ride is long, listen to music, glance some latest facebook updates and news. Time to change the train, bus interchange. Queue for the bus, be ready for exact change. Get out of the bus, cross the street take next bus. Sun is up.

Time to alight (that means get out of the bus). Walk up the hill to our study place. Good that you grabbed something at the train station - canteens are not open.

Coming home the same - ticked machine is broken though, after queuing to one machine, you go to another one, if it is broken, you find a third one.

But life is safe, orderly, nice, clean and pleasant. Like tropical rain.

Vapaapäivä

Singaporessa on paljon korkeita rakennuksia. Suunnistin suoraan Marina Bay'iin, joka oli sopivasti maanalaiseni päätepiste. Marina Bayn eli Marinalahden ympärillä on 3,5 kilometrin kävelykierros, jonka varrella on mitä upein rakennus toisensa perään. Ei voi kuin ihmetellä arkkitehtien taitavuutta, rakentaa näin upeita rakennuksia. Kuvassa vasemmalta on Helix-silta, joka tehty DNA-molekyylin muotoon, sitten on v.2010 rakennettu 'Marina Bay Sands', joka katolla on hehtaarin kokoinen puisto ja maailman suurin observointipaikka (arvaa muuten meninkö sinne). Tuo keskellä oleva valkoinen 'kukka' on Taide ja tiede -museo. Kukasta oikealle on Marina Bay finanssikeskus kolmine torneineen, ja niistä oikealle on purheen muotoon rakennettu, maailman korkeimpiin asuinrakennuksiin kuuluvia tornitaloja.

Näitä upeita rakennuksia vastapäätä lahden toisella puolella on kaksi mielenkiintoista seikkaa, 1) se kuuluisa Merlion, valkonen merileijonan patsas jonka suu on suihkulähde, 2) durian-hedelmän muotoiset Teatteritalon rakennukset.

Toki tsekkasin Lumian ja MacAirin hinnat, ja ne olivat samaa luokkaa kuin Euroopassa. Metrossa on mielenkiintoista seurata ihmisten mediakäyttäytymistä. Nuoret kuuntelevat jotakin, ja joidenkin näytöiltä näkyy mitä - joko musiikkivideoita tai elokuvia. Lapset pelaa pelejä. Aikuiset tekstaa. Kännykkämerkit jakautuvat siten että nuoret suosii Samsungia ja Applea, kun taas keski-ikäisten ja lasten kädessä useimmiten näkyy Nokia.

Huomasin kaupan jonka nimi oli 'Kiitos'. En ollut ainoa suomalainen joka on käynyt heiltä kysymässä sen alkuperää. Kauppa on singaporelainen kauppa.

Singapore is a really neat city. I was thinking about it today when crossing a park. All the cuttings are perfect, trees are trimmed, and there has been rain suitably so that the plants are green. Even though there is busy road next to the park, you feel like being in the nature. Singapore is not as clean as it used to be, you can see sometimes small pieces of rubbish on the side of the streets. But one thing is for sure: you can not find chewing gum leftovers like in Finland.

I gave a bag of Xylitol chewing gum to my Cambodian friend Phary to take home. When we came from Indonesia, Singapore customs took my friend for a discussion. We were wondering what an earth she could have so that customs needed to take her into special room. After a while she came out. Chewing gum. She had the chewing gum bag I had given to her. Customs told it is forbidden to bring chewing gum  into Singapore. Fortunately, they didn't take chewing gum out, since Phary promised that she is not going to open the bag of gum in Singapore, but takes it straight to Cambodia without opening it here.

It is difficult to know what to eat here. Many many dishes, but not familiar, and portions seem to be big. So, I always eat here the same thing: fish balls either in a soup or with noodles like today. Only 2,80 Singapore dollars which is about 2 euros. The other thing I know what to buy is mangoes and dragonfruit.  Obviously, no rye bread in the supermarket, but rather many breads appealing the American side.

Koulutuksen jälkimakua

Intersearch kokousten suurimpana antina oli se että sekä indonesialaiset että kambodzalaiset työkaverini sopeutuivat kansainväliseen ja länsimaisesti painottuneeseen porukkaamme.
Phary Krusa FM -asemalta osallistui aktiivisesti keskusteluihin - yllätyin hänen englanninkielen taidostaan kunnes sain tietää että hän on koulutukseltaan englannin opettaja.
Jimri Heartlinelta Jakartasta opetti Pivottaulukoiden tekemistä. Yllättävän moni, kokenut tietokoneen käyttäjä oppi uutta.

Olen todella tyytyväinen että 'sain' vedettyä kokouksen tänne Aasiaan. Etuna oli se että monet täällä toimivat radiojärjestöt osallistuivat ja saivat innostusta kuuntelijatutkimusten tekemiseen. Toinen etu oli tietysti se että saimme aasialaisia osaanottajia. Opimme esim. sen että indonesailaiset mielellään vastaavat kyselylomakkeessa ensin henkilötietoihin, toisin kuin länsimaissa.

Osallistujien palautteissa mainittiin usein se että parasta oli kun sai keskustella toisten kanssa ja innostua tutkimuksesta. Minun opettamani focus groupsit mainittiin erityisesti kolmessa palautteessa.
Kielteistä palautetta tuli siitä että ohjelma oli liian tiukka eikä ehtinyt olla mitään kivaa.

Batamissa oli todella hyvät ruuat, tapasin monie ruokalajeja joista en ole kuullutkaan kuten esim. fermentoitua kookosmaitoa, ja erilaisia chilillä maustettuja tofuannoksia. Suosikkini aamupalalla oli paikallinen kahvi, jota tarjoittiin imelletyn sakean kerman kanssa. Itse tosin jätin kerman pois.

Intersearch training

Life in Intersearch training has been busy. This is the first time I manage to sit down and write to this blog since we arrived here on Tuesday. Yes, the trip from Singapore to Batam island, Indonesia takes only 45 min. This resort is on top of hill, and has a really nice view over the coconut palms to the sea, and far away at the horizon you can still see the Singapore lights night time.

What am I training here? My part is focus groups and other experimentary research. We even conducted a focus group, videoed and analysed part of it, so that later on the participants can do the same in their radio stations when they go home. Of course, my videocassette got jammed in the camera and I was not able to transcribe all the video content. It is always like this when I travel and my husband is not with me - the electronics fail - my phone camera also was dead for a while today until I got directions to fix via skype from home.

The trainer feels being successed, when participants talk and bring different views. It happened today.
Language is the thing - it takes effort to understand others and being yourself understood. We hear different forms of English spoken here - scandinavian, british, american, australian, cambodia and indonesian english...so it is amazing when all those 'languages' can communicate with each other.

Today was my lucky day - I was able to swim in the swimming pool! It is a good replacement for skiing on the frozen lake!