Buddhalaisuus ei ole samanlaista joka maassa

Myanmarissa satuin usein näkemään munkkeja, useimmiten aamukävelyllä, joskus isoissa ryhmissä, joskus kaksistaan, joskus yksin. Aamulla he yleensä keräsivät aamiaista ja monet antavatkin heille mielellään, onhan se hyvä teko. Riisiä ja curryä pistetään kantoastiaan. Temppeleissä heitä näki myös, tosin tavallista kansaa oli enenmmän, mietiskelemässä, rukoilemassa ja tuomassa uhreja.

Kambodzassa taas näin vain muutaman munkin, ja hekin mopon selässä. Työkaverini Krusa-FMltä sanoi että on Phnom Penhin kaduilla kiertelee myös epäaitoja munkkeja, jotka saattavat myydä tavaraa, joka itse asiassa on varastettua. Vaikka heillä on oranssinvärinen kaapu, he eivät silti ole oikeita munkkeja. Tämän kuvan mopomunkin tulivat tietokonekaupasta.

Kambodzassa on joka kuukausi ainakiin yksi juhlapäivä, mikä tarkoittaa ylimääräistä lomaa työläisille ja koululaisille. Marraskuussa on kaksi juhlaa: itsenäisyyspäivä, ja maraskuun 25.n päivän seutuvilla vesijuhla. Se on kaikissa buddhalaisissa maissa tärkeä juhla, jolloin voi ruiskuttaa vettä. Myanmarissa kuulemma saat olla varma että tulet märäksi sinä päivänä. Vesijuhla symboloi puhdistautumista pahasta. Tänä vuonna Phnom Penhin joki on sen verrran alhaalla, että perinteistä lokikäärmevenesoutukilpailua ei vietetä, mutta pääkaupunkin ulkopuolella vietetään. Krusa-FM aikookin lähettää reporttirinsa ympäristökuntiin raportoimaan kilpailusta radiossa.

Phnom Penhin uusimmassa luksusostoskeskuksessa Aeonissa roikkuu katosta vene, symboloimassa tulevaa vesijuhlaa.

Wat Phnom in Phnom Penh

Today is Cambodia\s independence day. This country became independent from France in 1953. French influence still can be seen downtown along the Russian boulevard, where nice trees and grass are planted in between the two lanes. Also in some parts of Phnom Penh, the streets follow the similar pattern in a manner they are laid out as in Paris. 

For the ordinary citizen, the independence day means an extra holiday (and Cambodians have almost monthly few holdays) and day off from school and work. Some schools are closed also tomorrow. There are flags at the streets, and a big parade near the Independence monument, but no other traditions. 

I went to Wat Phnom, a temple on the hill. This word is also in the the name of Phnom Penh, which means hill lady. Wat Phnom and Shedagon in Yangon have been opened around the same time, 1370s. To my surprise, I did not see a single monk in the temple. I saw ordinary people lighting their incents or candles, or bringing food and lotus flowers to the gods, or putting money into the glass boxes. The most unique things were some people burming money in the small owens, or letting the swallows free. The swallows were in a cage, you pay to the lady, and you get one or two swallos into your hands, pray and let them go. This is supposed to bring you good life.

Sadetta ja kirkkoa

Tänään satoi useaan otteeseen. Ensimmäinen sade kohisi metalliseen kattoon kirkonmeiningin aikaan niin että saarnaa ei tahtonut kuulla (tosin en olisi ymmärtänyt sitä jos olisi kuullut). Sadetta kesti verran kauan, että kadut rupesivat täyttymään vedestä. Seurasin miten tuk-tukit, autot ja mopot sujuvasti ajavat 30 centtisen vesikerroksen läpi. Lapset heittelivät veteen sandaalejaan kuin leipäkiviä, ja yksi lapsi pulahti kuraiseen veteen ihan kokonaan.




                                                                      Kirkon jälkeen Sopheary kysyi pystynkö minä istumaan mopon kyydissä. Tottakai. Niinpä me kolme, Sopheary, hänen tyttärensä kypärät päässä sujuvasti ajelimme kuravesien läpi. Ei edes valkoinen hameeni likaantunut, kenkiin tuli hieman ropakkoa. 

Toinen sade olikin kova ukonilma, joka räiskyi taivaalla muutaman tunnin. Ihmeekseni isäntäperheeni kerrostalossa sähköt pysyivät mallikkaasti koko ajan päällä, ja Internet toimi.
 

Kirkonmenot varmasti kiinnostaa. Seurakunta oli pieni, mutta väki nuorta. Alussa laulettiin sekä kambodzalaisten tekemiä lauluja että muutama länsimainen laulu. Sitten nuoret kertoivat kuluneen viikon tapahtumista, mikä oli ollut rohkaisevaa tai vaikeaa, joku saattoi lukea raamatusta kohdan. Sitten oli saarna. Lopuksi rukoiltiin. Sali oli vaatimaton – muoviset tuoli, lattian rapaus paikoitellen irrallaan, tuulettimet katossa. Tämä ei ole kirkkorakennus vaan tavallisen kerrostalon ylin 'kerros', tavallaan ullakko suomalaisittain. 

Phnom Penh life

Saturday is a busy day in Phnom Penh. Downtown at the river front you see families, young people and tourists walking around or sitting in a circle, sharing food or carrying conversations. Young couples drive with their motorbikes. Even though traffic is busy, the atmosphere is peaceful, and few people honk their horns. Even though my friend Robledo makes a U-turn in a busy street, somehow the cars and motorbikes adjust to that new move, which upsets the continuous flow of traffic. Traffic goes on in harmony. I have not yet seen an accident.

Besides hanging at the river, the other alternative for young people and families is to go to a modern, recently build shopping center called AEON. It is like any American shopping center, with nice movie theater. In Asia, shopping centers organise business events in the common area. Today there was some kind of raffle of various condominiums. TV cameras, lights and sound systems were professionally working. 

Phnom Penh is being built. New constructions can be seen in many places. One example is this building with a peak, also called 'a bird'. Modern office building. My friend Samouen told me that only fourth of the offices are occupied. Cambodians prefer to do business on small offices at the street side.

On Monday, November 9th is going to be Cambodia's independence day.  Already on Saturday the Independence Monument in the middle of Norodom Boulevard was open for public.

Phnom Pehnissä

Yangon on Bangkokista luoteeseen, ja Phnom Penh taas kaakkoon päin. Lennän siis Cambodzaan Thaimaan kautta. Olen käynyt Phnom Penhissä sen verran useasti, että tänne tulee kuin kotiinsa. Phnom Penhissä hyrräävät mopot. Niiden ajaminen on kiellettyä Yangonin kaduilla. Mopot Phnom Penhissä ajavat melko rauhallisesti, ja liikenteessä annetaan tilaa toiselle. Suosikkiajoneuvoni Kambodzassa on tietysti Tuk-tuk. Siinä istuessa saa mukavasti ilmaa keuhkoihinsa. Phnom Penhin ilma on vielä suhteellisen puhdasta.

Täällä koen olevani tarpeellinen työn suhteen. Minulla on mentoroitavana radioaseman yleisösuhteista vastaava Sophary (kuvassa oranssissa purerossa). Hänellä on pieni punainen Nokia-puhelin joka silloin tällöin pirisee, joka kuuntelijat tai ohjelmien sponsoroijat haluavat lisätietoa. Sophary ylläpitää kuuntelijoista tietokantaa, joka kertoo heidän taustastaan oleellisen. Krusa-FM pyrkii auttamaan täällä ihmisiä kasvattamalla ja kouluttamalla.

Tietokannasta näen että opiskelijat ovat saaneet into opiskeluun koska nuorten ohjelmassa annetaan ideoita työ- ja rahoitusmahdollisuuksista. Tietokannasta näem myös että miehet soittavat useimmiten suoriin lähetyksiin. Sophary selittää että miehillä on enemmän aikaa soittaa – naiset saattavat kuunnella valmistaessaan ruokaa, mutta miehillä on aikaa soittaa. Suosituin ohjelma näyttää olevan aamuinen makasiinityyppinen Sunrise-ohjelma. Ja tietysti khmerinkielinen musiikkohjelma, jossa yleisö saa esittää toivomuksiaan.

Tänään olen valmistanut Sopharyn kanssa kyselylomaketta kirkkojen pastoreille, joka jaettaan täytettäväksi Kambodzan kristittyjen johtajien kokoontumisessa. Viikonloppuna sitä on tarkoitus testata lomaketta, ja viimeistellä se ensi viikolla.
On mukavaa olla välillä tavallisessa kerrostaloasunnossa. Yövyn Saipanilta asti tuttujen työkavereiden, Mike ja Brigit Adamsin asunnossa, kerrostalon viidennessä kerroksessa. Mike Adamsin työ First Response Radion eli kriisimatkalaukkutyön johtajana liippaa läheltä väitöskirjani aihetta kriisivalmiuteen kasvattamisesta. Minä yritän ennalta auttaa, ja Mike auttaa katastrofin jälkeen. Hän kouluttaa aasialaisia itsenäisesti toimimaan kriisimatkalaukun kanssa katastofialueilla. Menemme töiden jälkeen Adamsien kotiin radioasemalta Tuk-Tukilla.

Kiitos Myanmar!

Juuri kun opin olemaan Myanmarissa, pitää lentää pois. Tämä todellakin on mukava maa. Sateenvarjokin, sellainen reilunkokoinen, tarjotaan mukaan jos lähtee sateella kävelylle. Sellaista palvelua ei saa kambodzalaisessa hotellissa, vaikka molemmissa maissa ollaankin tavattoman ystävällisiä ja auttavaisia.

Viisisataa vuotta vanhassa kuninkaan palatsissa Bagossa käydessäni saatoin hiukan edes tajuat miten upea menneisyys tällä maalla, ja Kaakkois-Aasian vanhoilla kuningaskunnilla oli. Kuvassa oleva kuninkaan palatsi ei tällaisena ole säilynyt 500 vuotta, vaan se on uudelleenrakennettu. Lentokentällä oleva kuva kertoo myös upeasta menneisyydestä.

Aasian uutiskanavilla keskitytään ensi sunnuntain vaaleihin Myanmarissa. Puolet maan kansasta on naisia, mutta nykyisessä parlamentissa naisilla on vain 5%:n osuus. Siksipä Aung San Suu Kyi on erityisen tärkeä henkilö. Tässä taksissa on hänen kuvansa yhdessä isänsä edesmenneen kenraali Aung Sanin kanssa (kansallisen demokraattisen puoleen lipun vieressä pieni kuva). Aung San auttoi elinaikanaan (1915-1947) Myanmaria itsenäistymään Iso-Britannian vallasta.

More about the trees

Myanmar is known to be a Buddhist country. The book I have been reading here, Saw Myat Yin’s Culture shock Myanmar describes the Maynmar people as superstititous. Such things as logs can float upstream, pagoda images may appear in the sky, and monks can travel and levitate through the air. Rivers and oceans can eat people, since they have spirits that can take people.  Certain mountains and trees can hold spirits, called nat, who can be given offerings like this tree near my hotel.

Indeed, Myanmar has many trees with long long branches. I saw one nice tree on our way to Bago. There were many cars under the tree. My friend Sanda explained that these cars come to get blessings from the tree. Some left with a flower from that tree on their bonnet. Obviosly that was a tree with good spirits.

Every morning I have been looking at this tree. Lanterns are still from the festical lights, that has been celebrated here recently. Nice thing about Myanmar as well as many other Asian countries is that mornings are full of light. Myanmar people tend to go to bed early and wake up early. This morning I had a business meeting at 7 AM.  

Seikkailua kadulla

Kännykät täällä ei ole ihan niin tavallisia kuin muissa Aasian kaupungeissa. Suurinpiirtein joka kymmenes kadulla vastaantuleva kantaa sellaista kädessään, vain yhdellä näin kuulokkeet liitetttynä laitteeseen. Kännykät vaikuttavat olevan älykännyköitä…Huawei, Samsung merkkejä. Yhdeltä käyttäjältä kysyin, tuleeko kännykkään Internetti. Hän vastasi myöntävästi. Kun kysyin että onko se kallis, juttu loppui siihen. Pääasia tuli selväksi että Internet on hyvä, ‘good’.

Olen melko tasoissa myanmarilaisten kanssa kielen suhteen – osaan yhtä vähän myanmaria kuin he osaavat englantia. Yhden sanan tänään opin – mohinga. Katukeittiön kuuman padan ohi kulkiessani huikkasin, onko se mohingaa. Ja olihan se. Toinen asiakas osasi sen verran englantia että kertoi minulle kulhollisen maksavan 300 kyattia, eli 30 centtiä. Toki minä innolla sitä maistamaan. Maistui hyvälle! Mausteiseen kalaliemeen sekoitetaan riisinuudelit ja syödään. Mohinga on myamnarilaisten suosikkiaamiainen mutta sitä voi syödä muulloinkin.

Uteliaisuuttani katselin torilla kaikkea mitä siellä myydäään…hedelmiä, vihanneksia, kalaa, soijaa, papuja. Niitähän löytyy kaikkialta muualtakin Aasiassa. Mutta Yangonissa näin erittäin usein betel-pähkinän myyntikojuja. Betel pähkinän pureskelua voitaisiin kai verrata nuuskaan. Sekin aiheuttaa suusyöpää. Mutta betel -pähkinä tekee käyttäjänsä hampaat punaisiksi.

Niinpä siis saavuin kojulle josta en ymmärtänyt että mitä tässä tapahtuu. Myyjä tarjosi minulle vihreää pikkukääryläistä maisteltavaksi. Minähän maistoin. Se maistui vähän kalkille ja jollekin tuliselle. Se maistui pahalle. Asiakkaat näyttivät että voit sylkäistä sen pois. Ja se niinpä tein työtä käskettyä. Punaista pähkinää. Olin pistänyt suuhuni betel-pähkinää! Asiakkaat näyttivät että kannattaa juoda vettä, ja minähän join. Heti piti ottaa kuva itsestä ja varmistaa etteivät sunkaan hampaani ole punaiset. Eivät olleet. En ikinä pureskele enää ikinä betel-pähkinää.

Water and elections

Being a tourist is really fun here. You are treated extremely well. I was on a walk today, and got really thristy, and had no water with me. I went to a hotel next to the road, and asked to buy water. The receptionist forwarded me to their restaurant. I ordered water and papaya juice. However, when I wanted to pay, the receptionist told me they can not charge under 10 USD expenses from credit card. And I did not have any cash (here you can pay in tourist places with USD bills.) What now? Happily the hotel manager decided my drinks are complimentary, so no payment was required..

After my walk, I arrived my hotel and asked to get my usual complimentary water bottles and thermos filled up with water (I was thirsty again). The cleaner lady brought me the waters. After a while, somebody knocked my door: there was another set of water bottles and a thermos. I tried to explain the servant that I already have, but he insisted me on taking them. So, a lot of water today!

During my walk, I saw many cars with red flags; signifying the election campaign. Maybe your news service has told about the upcoming election here, happening in one week, November 8^th. Here in Asia the Myanmar election is well covered. Today National League for Democracy leader Aung San Suu Kyi held her probably only Yangon rally today. According to MediaAsiaNews, it was peaceful. I saw some police on the roadside, and some police cars, more than usual. Also munks were seen at the streets, even though they do not have right to vote.

Shwedagon temppeli

Myanmarissa on todella paljon temppeleitä. He kutsuvat niitä nimellä Pagoda. Osuin tulemaan tänne juuri buddhalaisen valon juhlan aikaan, joka päättää täkäläisen katumisajan. Huhtikuusta lokakuun lopulle buddhalaiset tavallista enemmän mietiskelevät. Valon juhlaa vietetään sen kunniaksi että Buddha tuli alas taivaasta sen jälkeen kun oli saarnannut äidilleen joka oli uudestisyntynyt taivaassa. Kynttilöitä sytytetään myös temppeleihin, kuten tähän Yangonin kuuluisimpaan, Shwedagon temppeliin. Näin miten perheet sytyttytivät kynttilöitä, tai kumartuivat patsaiden eteen, yhdellä aukiolla erikokoisia ryhmiä mietiskelemässä.

 Perheet söivät myös eväitään, tai saivat ilmaiseksi kansalaisjärjestön varaamaa ruokaa. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli jouluinen kaikkine kynttilöineen. Valon juhla on buddhalaisille vähän kuten meille joulu lahjojen antamisen suhteen. Silloin nimittäin annetaan lahjoja – mutta ei lapsille – vaan kunnioitetaan vanhempia, opettajia ja muita tärkeitä henkilöitä antamalla heille hedelmiä, kakkuja, tai longyi, burmalainen pitkä sarong (kuvassa tytöllä).Valon juhla osittain muistuttaa muslimien paastokuukauden Ramadanin loppuhuipentumaa. Buhhdalaiset valon juhlan aikaan muistelevat hyvällä läheisiään, ja pyytävät anteeksi jos on anteeksi pyydettävää.

  
Itselleni kaikkein mielenkiintoisinta temppelissä olivat viikonpäiväpesut. Temppelialueen eri kulmilla oli jokaisen viikonpaivan nimitaulu,  jonka alla Buddha vesiastian kanssa. Vastaavana viikonpäivänä syntyneet käyvät valelemassa vettä Buddhan päälle. Myanmarilaisten nimissä on sen viikonpäivän nimi jona on syntynyt. Esim. jos olet syntynyt maanantaina, nimessä voi olla joku näistä: Kyaw, Khin, Kyin, Kyi, Ngwe. Nyt tiedät minä päivänä Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja Demokraattisen kansallisen puoleen johtaja Aung San Suu Kyi on syntynyt.

Landing to the green and golden land

I landed today to Yangon, Myanmar. Already from the airplane window you could see how green this country is. Only one golden spot in the middle of the green - Shwedagon pagoda.

Myanmar has changed a lot in past two years. Ever since attaining visa to visit Myanmar was made easier, tourists have arrived. With my visa that I got via internet, there were no problems. This seems to be one the easy countries to enter! The immigration lady did not spend more than a minute glancing at my papers.

The airport area is being built and improved. Ever since Myanmar hosted the ASEAN confence last year, the co-operation between the ASEAN countries has increased, specifically with China, Japan, Korea and Vietnam.

My arrival happened to go along with a special Buddhist holiday week. I have not had time to find out much about it, but the main idea is to light candles in the pagodas. I went with my friends to the Shwedagon pagoda which I saw from the plane. It really is a large temple area, whose main tower is made of golden sheets. It shines.

PARAS SAUNA AASIASSA

PARAS SAUNA AASIASSA

Tänään löysin hyvän saunaosaston. Todellakin, elämäni paras saunaelämys toistaiseksi Aasiassa. Paikka: Midway hotel, Toul Kork, Phnom Penh, Kambodza.

Vasemmalta katsottuna, hyörysauna, perinteinen sauna, kylmä allas (lämpötila 24 C) ja kuuma allas (lämpötila 39 C). Etuvasemmalla niin tuiki tarpeellinen kylmän veden juoma-automaatti.

Perinteisessä saunassa löylyvetenä oli isossa muovisangossa uitettuja sitruunaruohon varsia. Niistä tulee aivan ihana löyly! Järjestelin kiukaan kiviä uusiksi, sillä muutama sähkövastus näkyä. Saunan lauteet oli asennettu liian alas, joten saadakseen hyvän löylyn piti seisoa lauteIlla.

Saunan seinällä oli hiekkamittari jossa hiekka valui 20 minuutissa alas. Sopiva aika olla saunassa.
Lopputulos: