Sadetta ja kirkkoa

Tänään satoi useaan otteeseen. Ensimmäinen sade kohisi metalliseen kattoon kirkonmeiningin aikaan niin että saarnaa ei tahtonut kuulla (tosin en olisi ymmärtänyt sitä jos olisi kuullut). Sadetta kesti verran kauan, että kadut rupesivat täyttymään vedestä. Seurasin miten tuk-tukit, autot ja mopot sujuvasti ajavat 30 centtisen vesikerroksen läpi. Lapset heittelivät veteen sandaalejaan kuin leipäkiviä, ja yksi lapsi pulahti kuraiseen veteen ihan kokonaan.




                                                                      Kirkon jälkeen Sopheary kysyi pystynkö minä istumaan mopon kyydissä. Tottakai. Niinpä me kolme, Sopheary, hänen tyttärensä kypärät päässä sujuvasti ajelimme kuravesien läpi. Ei edes valkoinen hameeni likaantunut, kenkiin tuli hieman ropakkoa. 

Toinen sade olikin kova ukonilma, joka räiskyi taivaalla muutaman tunnin. Ihmeekseni isäntäperheeni kerrostalossa sähköt pysyivät mallikkaasti koko ajan päällä, ja Internet toimi.
 

Kirkonmenot varmasti kiinnostaa. Seurakunta oli pieni, mutta väki nuorta. Alussa laulettiin sekä kambodzalaisten tekemiä lauluja että muutama länsimainen laulu. Sitten nuoret kertoivat kuluneen viikon tapahtumista, mikä oli ollut rohkaisevaa tai vaikeaa, joku saattoi lukea raamatusta kohdan. Sitten oli saarna. Lopuksi rukoiltiin. Sali oli vaatimaton – muoviset tuoli, lattian rapaus paikoitellen irrallaan, tuulettimet katossa. Tämä ei ole kirkkorakennus vaan tavallisen kerrostalon ylin 'kerros', tavallaan ullakko suomalaisittain.