Ganges ja Kosi

Tänään minulla oli kunnia ylittää kaksi Biharin tärkeää jokea – Ganges ja Kosi. Ganges on todella leveä, kun taas Kosi on kapea. Gangesissa näytti olevan vain vähän vettä. On uskomatonta kuvitella miten se voi nousta niin että alueen maanviljelijöiden pellot peittyvät puolitoista metriä vettä. Gangesin reuna-alueet ovat luonnollisesti viljavaa seutua, ja täynnä banaani-, sinappi- ja maissipeltoja. 

Kosi-jokeen biharilaisilla on uskomuksia. He pitävät sitä vähän kuin jumalanaan, ja uskovat että kun se tulvii, he eivät ole onnistuneet miellyttämään Kosia. Tällaiset uskomukset tekevät luonnollisesti tulvavalmiuteen kasvattamisen vaikeaksi. Ja lähes joka vuosi sadeaikaan, kesäkuusta eteenpäin, joki tulvii. Pahin tulva oli vuonna 2008, mutta vuoden 2017 oli myös melko paha. Tämä evaluaatiotutkimus kohdistuu juuri v. 2017 tulvaan, ja siihen miten kriisiviestintäohjelmat auttoivat ihmisten selviytymistä. Ohjelmia lähetettiin All India Radion taajuuksilla, joka vastaa Suomen Yleisradiota. Ohjelmien tekijät olivat kriisiradioverkoston intialaisia tuottajia. He menivät myös tiimeineen tulva-alueille haastattelemaan kyläläisiä. 

Biharilaiset valmistautuvat tulviin vähän kuin suomalaiset talveen. He keräävät polttopuita kotiinsa, ja varastoivat riisiä ja jauhoja. Jauhoista tehdään naan- tai rotileipää tai liddejä. Liddit ovat biharilainen herkku, vehnäkuorisen pallon sisään on ahdettu paahdettuja grahamjauhoja joka on maustettu valkosipulilla. (alla)
 
Liddejä syödään esim. daalin kera, joka on kurkumalla maustettua linssipataa.

Viljelijäväestön suurin ongelma tulvien suhteen on että koko sato saattaa mennä, ja joki tuo mukanaan leitettä pelloille. Vie jonkin aikaa ennen kuin pelto saadaan uudestaan kunnostettua viljelykuntoon. Biharissa on sääntö, että viljelijöiden pitää saada korvaus sadon menetyksestä peräti kolme kuukauden sisällä tulvasta. Näin ei useinkaan käy. Ja jos viljelijä ei ehdi saada uutta siementä ajoissa, sitten ei seuraavaakaan satoa tule. 

Kuvassa kulhossa linssipataa tandoori roti -leivän kera

Bihar improves

There are some good things happening in Bihar. Since 2015, alcohol has been completely banned from Bihar. The reason was that alcohol consumption was related to morality. Indeed, I have not seen a single person drunk so far. Neither have I seen anybody smoke, even though smoking is not prohibited. Drugs are prohibited all over India. 

But there are some allowances for minorities to make their own alcohol, since it is considered part of their culture. And, just today I read from today’s the Times of India newspaper that there is smuggling of alcohol going on and police tries to stop it.

The other good thing is that four years ago, Prime Minister Modi started a cleanliness campaign. You can not get plastic bags from anywhere. And it is good, since there is enough garbage on the ground. In some Asian countries, I have seen carbage being burnt by fires. But here burning the garbage by fire is not allowed. It would pollute the thick air even more. So, carbage remains on the road and street side, but at least the number of plastic bags is not increasing. 

Sanitation is a big problem. Before I came here, the tourist guides were advising using tablets and filters for water purification. And I did! I bought a proper filter bottle and effective water purification tablets. First I purify my tap water with tablets, and then filter it. I call it my ‘water works’. So far so good. 

On train stations, there are slogan recommending for urinating into urinals, and not into the nature. Train stations have been provided both with a tooth and face washing place (video below) and a free urinal. Still it is quite common to do your thing where ever, especially men. 

Ensimmäinen koulutuspäivä

Oleellisin henkilö tutkimuksen tekemisessä on tiedon kerääjä. Tässä kriisiradion evaluoinnissa jota olen tänne Bihariin tullut johtamaan, tiedon kerääjät ovat vapaaehtoisryhmien kautta löydettyjä nuoria opiskelijoita. Tänään tutkimusapulaisellani Alankritilla ja minulla oli ilo kouluttaa kymmentä nuorukaista haastattelemaan Biharin kyläläisiä. Tässä Alankrita kirjoittaa tutkimuksen tarkoituslauselmaa joka opiskelijoiden pitää oppia ulkoa.


Opiskelijanuorukaiset ovat kahdesta kolmeen vuotta opiskelleita, joka valmistumassa tai valmistuneita alemman korkeakoulututkinnossa. He kaikki ovat maatalon poikia, ja ovat kokeneet Biharin sekä 2008 että 2017 tulvat. Silloin vesi nousi pelloilla 1.5 metriä. Osa nuorukaisista puhuu Angikan kieltä Hindin ohella. Aloina jonkinlainen kädentaito, (ITI – industrial training institute), Intian historia, valtiotieteet, hindin kieli. Aluksi he vaikuttavat hiljaisemmilta kuin suomalaiset nuorukaiset. Mutta loppupäivästä he esittivät kysymyksiä, ja ryhmätöiden siivittämänä innostuivat keskenään keskustelemaan. 


Minä jumppasin heidän nimiään melko monta kertaa, mutta nyt kaikki on hanskassa. Kenelläkään nuorukaisista ei ole haastattelukokemusta, joten he vastaavasti ovat oppimassa tutkimuksen tekoa. Paikallisina sain heiltä paljon apua kyselylomakkeen yksityiskohtiin, esim. ei ole hyvä kysyä palkkatuloa koska ihmiset ovat köyhiä. Lukutaidon selvittämiseksi ei ole hyvä pistää heitä lukemaan (koska se asettaisi heidät noloon asemaan), vaan parempi kysyä ovatko käyneet mitä koulua. Biharissa ei kätellä kun mennään haastattelemaan, eikä tarvitse koputtaa, kun ovet ovat yleensä auki.

Paras hetki koulutuspäivässä on tietysti välikahvi ja -tee. Aamupäivällä se on kahvi (kuvassa), ja iltapäivällä klo 17n maissa se on maitoon keitetty tee. Teen maun saa kuulemma herkulliseksi keittämällä maitoa jonkin aikaa siinä. Täällä maito maistuu erityisen hyvälle. 

Train from Patna to Bhagalpur

Bihar is like a land that no one really knows. I did not. I did not know how poor it is. I did not what being poor means until I came here. Patna railway station at 4:45. It shines with glamorous flashing light lines covering the station (to celebrate the republic day). But once you enter out from your car, you feel like you are in science fiction movie. People, old and young, women and men, sleeping here and there with their beautiful blankets. People walking here and there, looking for their platform, as we (me and my research assistant Alankrita did). I had covered my head so that I would not look so obviously foreigner. Definitely I was the only foreigner. I followed closely to Alankrita.

Eventually, we managed to jump into the right train, right car even, and found our soft comfy seats. You do not want to eat or drink anything, so that you need not go to the toilet.
The six hour trip from Patna to Bhagalpur is a movie. When the sun rises you start seeing fields, beautiful green palms trees. Around the stations the poverty shows up. Brick houses, cement houses, straw houses, houses insulated with cow’s or water buffalo’s dung. Cakes of dung nicely organised to dry down, and later used also for fire for cooking and heating.
Women with beautifully colored dresses and dupattas ( a thick scarves around their head and shoulders), men with brown or black clothes, hats (pipos in Finnish), children with or without their parents. I saw one boy with a huge sack, and he had dropped carrots to the ground, and was collecting them back to the sack. 

 These pictures might or might not convey the atmosphere. I need to say I was saddened by the poverty. At the same time I admire the resilience of these people who live in poverty. They keep on selling their tea (chai) or snacks, or organising their cow dung, doing their laundry, carrying their water on top of their head, carrying their baby. 

Työpäivä Patnassa

 
Patna on Biharin osavaltion pääkaupunki. Täällä on vilkas ja meluisa liikenne riksoineen, motorioitune riksoineen(sen nimi on autoriksa, näyttää ihan tuk-tukilta), mopoine ja polkupyörineen ja tietysti autoineen, busseineen ja rekkoineen. Motoroidut ajoneuvot käyttävät jatkuvasti äänitorviaan. Eipä siinä melussa yksinkertaisesti jaksa puolta tuntia pitempään kävellä. Tänään marssin tutkimusapulaiseni kanssa töiden jälkeen iltahämärässä ostamaan nauhoittimeeni pattereita. Kaksin on turvallista.
Töiden jälkeen? Tänään työnä oli haastatella Intian yleisradion ohjelmajohtajaa tulvatiedottamisesta. Itse asiassa haastateltavamme sanoi jäävänsa eläkkeelle seuraavana päivänä,  joten  hänellä oli paljon pitkän linjan kokemusta. Samalla me saimme herkkuja, kaksi palvilaatikollista tyypillisiä intialaisia pikkuleivoksia eläköitymisjuhlien sivutuotteena.
Tietysti otimme monenlaisia kuvia ryhmäkuvia, ja tapasimme myös muuta henkilökuntaa. Tällaisessa haastattelutapaamisesssa tohtori Eilan arvo on mitä korvaamattominta. Hän saa haastatella tohtorin tasoista henkilöä.
Tunnin haastattelun purku kesti neljä tuntia. Kuuntelin sen yhdessä tutkimusapulaiseni Alankritan kanssa. Vaikka valtosa sisällöstä oli englanninkielistä, en ole tottunut Intian englantiin. Alankrita auttoi ymmärtämään haastattelun sekä englannin- että hindinkielisiä sisältöjä. 

Delhin lentokentän ihanat jonot

Intian kirjojen lukemiset vaihtuivat Delhin lentokentällä karmeaan todellisuuteen. Etsin Jetwaysin pistettä josta saisin maihinnousukortin Patnaan menevään lentokoneeseen. Muutamien satojen jouksumetrien ja usean neuvon jälkeen löysin viimein aulan jossa luki Jetways. Mutta jonossa oli satoja ihmisiä. Päätin etten ainakaan voi etuilla koska intialaiset katsovat länsimaisen etuilua varsin karsaasti. Mutta kun vieressäni oleva henkilö päättäväisesti marssi erillään olevalle tyhjälle tiskille, minä menin perässä. Ja sain kortin Jetwaysin koneeseen nousuun. 

Tämän jälkeen vielä oli toinen toivottomalta tuntuva satojen ihmisten jonomuodostelma turvatarkastukseen. En voinut muuta kuin luottaa hyvään Jumalaan ja rauhoittua. Niinpä vähitellen pääsin kuin pääsinkin turvatarkastukseen, ja läpi muutaman harjoituskerran jälkeen.
Sitten taas lisää jouksumetrejä portille 43. Hikisenä sinne saavuin, ja kuulin että portti onkin 34 ja toisessa päässä rakennusta. Siinä juostessani minulle tarjosi apuaan lentokentän avustaja pikkuautollaan. Loppumatka menikin huilatessa. 

Lyhyesti: Delhin lentokentällä tarvitset ainakin 3 tuntia vaihtoaikaa mikäli joudut vaihtamaan konetta niin että otat matkalaukun ulos ja menet uudestaan sisään kotimaanlennolle. 

Intian mietteitä

Olen lukaissut valtaisan määrän Intiaa ja sen kulttuuria käsitteleviä kirjoja. Kaikkein mielenkiintoisimmat kirjat ovat tietenkin kriisiviestintään ja tulviin liittyviä.

Valmistellessani matkaa Bihariin, Intian köyhimpään osavaltioon, tavallista enemmän aikaa kului hygienian ja puhtaan veden saannin vamistamiseen. Ostin malarialääkkeet, desinfektoivan vesifiltterin, ja tabletteja jotka puhdistavat vettä. Otin mukaan vain pienen matkalaukun, sillä tutkimusapulaiseni ohjeisti että junalla matkustettaessa ei kannata kuljettaa isoa matkalaukkua.

Mielenkiintoista nähdä mitä haastatteluista tulee esille. Lukemani perusteella viranomaiset ovat korruptoituneita, ja tulvaongelmat ovat liittyneenä infrastruktuuriin ja politiikkan. Tavallisten ihmisten ääntä ei kuulla, eikä heidän näkemyksiään oteta huomioon suunniteltaessa tulvien ennaltaehkäisyä.

Yksi kriisiradion periaatteista on että luonnonmullistuksen keskellä olevia ihmisiä haastatellaan, ja jopa viranomaiset oppivat heidän tilanteestaan.
Siksipä kyläläisten haastattelut ovat erittäin tärkeitä tämän seikan selvillesaamisessa. Toki haastattelemme myös viranomaisia ja avustusjärjestöjen henkilökuntaa.

Ole siis kuulolla niin saat oppia lisää Kriisiradion toiminnan arvioinnista Biharin tulvissa 1,5 vuotta sitten.