Oleellisin henkilö tutkimuksen tekemisessä on tiedon kerääjä. Tässä kriisiradion evaluoinnissa jota olen tänne Bihariin tullut johtamaan, tiedon kerääjät ovat vapaaehtoisryhmien kautta löydettyjä nuoria opiskelijoita. Tänään tutkimusapulaisellani Alankritilla ja minulla oli ilo kouluttaa kymmentä nuorukaista haastattelemaan Biharin kyläläisiä. Tässä Alankrita kirjoittaa tutkimuksen tarkoituslauselmaa joka opiskelijoiden pitää oppia ulkoa.
Opiskelijanuorukaiset ovat kahdesta kolmeen vuotta opiskelleita, joka valmistumassa tai valmistuneita alemman korkeakoulututkinnossa. He kaikki ovat maatalon poikia, ja ovat kokeneet Biharin sekä 2008 että 2017 tulvat. Silloin vesi nousi pelloilla 1.5 metriä. Osa nuorukaisista puhuu Angikan kieltä Hindin ohella. Aloina jonkinlainen kädentaito, (ITI – industrial training institute), Intian historia, valtiotieteet, hindin kieli. Aluksi he vaikuttavat hiljaisemmilta kuin suomalaiset nuorukaiset. Mutta loppupäivästä he esittivät kysymyksiä, ja ryhmätöiden siivittämänä innostuivat keskenään keskustelemaan.
Minä jumppasin heidän nimiään melko monta kertaa, mutta nyt kaikki on hanskassa. Kenelläkään nuorukaisista ei ole haastattelukokemusta, joten he vastaavasti ovat oppimassa tutkimuksen tekoa. Paikallisina sain heiltä paljon apua kyselylomakkeen yksityiskohtiin, esim. ei ole hyvä kysyä palkkatuloa koska ihmiset ovat köyhiä. Lukutaidon selvittämiseksi ei ole hyvä pistää heitä lukemaan (koska se asettaisi heidät noloon asemaan), vaan parempi kysyä ovatko käyneet mitä koulua. Biharissa ei kätellä kun mennään haastattelemaan, eikä tarvitse koputtaa, kun ovet ovat yleensä auki.
Paras hetki koulutuspäivässä on tietysti välikahvi ja -tee. Aamupäivällä se on kahvi (kuvassa), ja iltapäivällä klo 17n maissa se on maitoon keitetty tee. Teen maun saa kuulemma herkulliseksi keittämällä maitoa jonkin aikaa siinä. Täällä maito maistuu erityisen hyvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti