keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Tornielämää


Tänä iltana oli konferenssin erikoisilta. Kävelimme ulos syömään 88-kerroksiseen pilvenpiirtäjään. Matkalla hississä tornitaloon vasta tajusin. Olemme menossa ylös. Ensin 19een kerrokseen. Eipä tämä mitään, onhan hotellimme 23-kerroksinen. Astuimme ulos, ja liityimme pitkään jonoon. Tämä varmaan on ruokajono. Mutta ei - odotimme pääsyä toiseen hissiin. Se vei kerrokseen 73. Ok, vihdoinkin perällä. Nyt syömään. Mutta ei - jonotimme taas uuteen hissiin. Enää 15 kerrosta ja perillä. Upeat maisemat ja maukasta ruokaa seisovasta pöydästä. Emäntä ilmoittaa että ruuan jälkeen sitten nousemme tornitalon katolla olevalle tasanteelle. Minä ja Sandra (joka ei myöskään pidä korkeista paikoita) katsoimme toisiimme. Sandra sanoi ettei aio mennä ylös. Minä päätin mennä. Tässä olen, Bangkokin tuulessa. Tornitalon katolla.






maanantai 27. helmikuuta 2012

Talk day

For a non-English speaker it is work to participate in international conference. It is not only Australian and British English that are challenging, but also African English, Asian English, Korean English, and I am sure, for others, mine, the Finnish English is not so clear either. So, but noon time you are happy just to have your lunch and sit next to your room mate, whom you know best.

In this conference, there are two outside facilitators, who make us talk - about where have been as an organisation and where we are now and where we would like to go in the future. This is very similar questions I have met before in team entreprenuership learning course. We went through the organisational highlights and 'downlights' all the way from the founding of FEB International. I do not know so much about the long history - my history begins in the end of 1980s. But, I am not the oldest at all in FEB - our Japanese broadcasters was standing in the starting lines when we had the exercise of lining up according to the timeline.
But first, here below is me on the river cruise in Bangkok.

Our meetings this week are on the 23rd floor of this hotel. Nice view.


Murphyn laki Bangkokissa

Eli: Odotin hissiä hotellin 10. kerroksessa. Kun se tuli, ovi avautui ja hissi oli täynnä mustapukuisia opiskelijoita. Ovi sulkeutui. Valotaulussa luki: FULL, eikä menty ylös eikä alas. Hissi jumiutui. Siihen mahtuu vain 15 henkilöä. Minä olin henkilö 16.
Nuoret opiskelijat kikittivat kun Madame Murphy oli kyydissä ja laski suomen kielellä kuinka monta meitä on. Tietenkään en ymmärtänyt mitä thai-kielinen hotellivirkailija selitti nuorille kaiuttimista.
Sen verran nuoret osasivat englantia että sain selville heidän opiskelevan hotellimarkkinointia. Todella liikemies-naistyyppisiä olivatkin, sutkajat puvut päällä ja musta kiiltävät kengät jalassa.  Ei kulunut kuin viisi minuuttia ja opiskelijat ja madame Murphy pääsivät  pois hissistä. Hyvin kävi. Murphyn lakia tässä vielä se että aina pidän kännykkää mukana - nyt ei ollut joten en voinut kuvata tapahtumaa.

Mutta, tänään kuvasin lähes sata valokuvaa ja videoita erilaisista temppeleistä, joita kuvia pistin myös Facebookiini. Olin Wassanan kanssa jokiajelulla. Veneet kulkevat todella sutjakkaasti joessa, ja ne ovat osa julkista liikennettä - opiskelijat ja työssä käyvät veneilevät töihin mikäli asuvat joen lähellä. Tämä joki ei onneksi tulvinut silloin kun Bangkokissa oli tulvat.






sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Busy like an ant nest

Singapore is quiet after being in Bangkok one day. This is more like Manila along the main EDSA highway. People and cars, sounds, noises, smells, honks. I went with my friend to an international church - people from all over the world. The language of the service was English and topic Lent. American pastor gave a list of things to consider for Lent - maybe stop eating candy? or start green days by walking or going by public to work? or start being nice to your enemy? invite neighbours for coffee?
Newcomers got a nice necklace. Made of sampaguita orkidea. I have been wearing it the whole day and it smells really nice. Reminds me the day when I arrived to the Philippines and I was given a orchid necklace as a welcome present.

Armona hotel where I stay here is in the middle of all kinds of shops. Tomorrow Wassana, a radio programmer here, will take me for a city tour! We probably go along the river. Exciting.
Here below I am exiting the local tube.




lauantai 25. helmikuuta 2012

Bangkokilainen hampurilaisateria

Maksaa 109 bathia. Saavuin juuri äsken tänne Bangkokiin joten en ole ihan varma valuutan suhteista mutta vaikuttaa että hampurilainen isoine juomineen on aika halpa. Ketsuppia varten oli tuollainen pieni kansi mutta enhn minä sitä tajunnut, vaan pistin ketsupit paperiin. Ketsuppia oli muuten kathta lajia: amerikkalaista ketsuppia ja ketsuppia. Hampurilaisaterian hinta on yksi kolmasosa taksimatkan hinnasta lentokentältä tänne hotellille. Mutta voi harmi, aasialaisissa Mäkkäreissä ei koskaan myydä suosikkiani - pirtelöitä. Aasialaiset eivät pidä maidosta - maidon sijaan juodaan soijamaitoa. Sen sijaan on räätälöity aasialaisille oma ateria joka sisältää riisiä ja kanawokkia.
Monella asiakkaalla oli syömisen seurana kännykkä ja / tai läppäri. Sosiaalinen media ja pelit pukkaavat joka paikkaan. Se on aivan tavatonta. Ja anry birdsejä näkyy kännyköiden näyttöjen ohella leluina, muistitikkuina, jopa isoina mainoksina.

Tulin siis tänään Singaporesta Bangkokiin. Jo heti lentoaseman liukuhihnalla sen huomaa että nämä kaksi maata ovat kulttuuriltaan hyvin erilaisia - toinen on tiptop järjestäytynyt, toinen vähän vinksallaan, toinen virallinen, toinen ystävällinen. Liukuhihnalla Singaporessa seisotaan vasemmalla ja kuljetaan oikealla, kun taas täällä puikkelehditaan ihmisten välistä miten sattuu. Singaporen taksikuskit eivät keskustele, täällä taas ainakin yritetään vaikka yhteinen kieli puuttuisikin.





perjantai 24. helmikuuta 2012

Leaving my Fragrance classic hotel

This morning I had to leave my current Singapore 'home' - a hotel called Fragrance Classic. You need to be conscious of what Fragrance hotel you stay along Balestier road - there are at least three hotels named Fragrance (I wonder why). I chose this one by looking at the beautiful front side - thinking this is a pretty old fashioned one also from the inside. I was wrong - the actual hotel is the pink building behind the decorative front.

The other thing Balestier road is famous for is light and lamp shops. Yes. Next to each other, crystal lights, ordinary lights, lamps...no wonder Singapore has chosen as the city where the World hour happens - all light are shut for a period of one hour in the autumn. The city used to be Sydney, but it is Singapore.

For lunch my colleagues went for japanese food - I for swimming. My last time in this Toa Park swimming pool. I became their regular customer. The nice thing about Singapore is that there is a lot of swimming pools and they are all cheap! And, there is always space.



torstai 23. helmikuuta 2012

Työkaverit

Omasta mielestäni osaa englantia hyvin. Kerroin tänään että USAssa viime kesänä innostuin palapelien tekemisestä. (In States we made a lot of puzzles last summer) Lause muuttuikin niin että siihen tuli linnoja ja avaruutta - eli viime kesänä olin avaruudessa ja siellä oli linnoja (Last summer in space a lot of castles).

Kaikkein eniten saan miettiä Australian englannin sanoja. Chris kysyi mihin aikaan yyky-kielellä tulee ohjelmaa. En löytänyt mitään Y:llä alkavaa kieltä. Kyseessä oli uiguurin kieli, mutta se lausuttiin ihan hassusti.

Pitkäaikaisimpiin työkavereihini kuuluva Frank jää tämän vuoden aikana eläkkeelle. Hänen kanssaan on tehty aika monta tutkimusprojektia. Lounaskuvassa Frank syö nuudeleita ja minulla on sokeriruokomehua tuossa pussissa. Täkäläiset pakkaavat nesteitä pussiin - soijamaitoa, kookosmaitoa, jopa kahvia olen nähnyt tuollaisessa pussissa.

Päivän keskusteluaiheina oli mm. Kriisiradio. Mike näytti tilastoa jossa oli maita niissä tapahtuneiden luonnon katastrofien mukaan listattuna. Kärkisijaa Aasian maista piti Filippiinit, sitten tuli Kambodza ja Indonesia. Kambodzassa on viime aikoina ollut tulvia, jotka ovat haitanneet riisinviljelyä. Kriisiradiomatkalaukkuja sijoitetaan Filippiineille ja Indonesiaan, ja Kiinaan valmiusasemiin niin että kun katastrofi yllättää, apu on jo lähellä, eikä tarvitse ryhtyä kuskaamaan laukkuja Singaporesta kohteeseen.




Paikallinen leipomoyritys - tekee ihania duriankakkuja!