Viikko vierähti. Maanantaina oppilaani vaikuttivat ujoilta ja epävarmoilta, mutta perjantaina oli ilo katsella miten arimmat tytöt puhuivat ja hymyilivät rohkeammin, ja miten nuorimmat oppilaani osoittautuivat itse asiassa hyvin luoviksi tanssijoiksi, kuten yo. kuvan vasemmassa laidassa oleva nuorukainen. Viimeisellä tunnilla he saivat esittää kansantanssejaan. Hauskinta oli että he pujottivat tuoreita oksia päähineensä! Miehillä päähine näyttää tärkeää osaa, kun taas naisilla tuo ihana sari. Kansantanssit vaikuttavat melko nopeatempoisilta, ja ne saattaavat jatkua pitkään. Mutta niitä on hauska ja helppo tanssia - jopa minä osasin!
Viikon sisällä ehdin kiintyä näihin 28 oppilaaseen niin että tuntuu haikealta nyt luopua heistä. Nyt lähetän heidät tahoilleen tekemään sen työn jota varten opiskelimme viisi päivää, eli haastattelemaan kyläläisiä. Saimme kyselylomakkeen viimeisteltyä gujaratin kielellä. Kun saapuvat kyliinsä, he kukin esittävät kyselylomakkeen omalla kielellään, joko bhiliksi, gamitiksi tai kuknaksi. Opiskelijat oppivat myös miten haastateltava valitaan kylästä, ja miten tärkeä ei-verbaalinen käytös on haastattelutilanteessa. He oppivat myös tutkimusetiikkaa, miten tärkeää on olla neutraali ja rehellinen kyselylomaketta täyttäessä, ja miten rohkaista haastateltavaa vastaamaan.
Joskut oppilaat haastattelevat 20, jotkut hieman enemmän, riippuen otoksesta. Kyselylomake on mukavasti kaksisivuinen, molemmilta puolilta täytettävä lomake.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti