Työkaverini Annaleenalla oli tänään kiireinen päivä useiden haastattelujen parissa. Niinpä meni sain keskustella Sansan yhteistyökumppanin graafikon Paulinan kanssa. Paulina on valmistunut design-alalta ja tekee työkseen raporttteja Suomeen ’Naiset Toivon Lähteellä’ – ohjelman kuuntelijoista.
Pauliinan mukaan useimmilla kaupungeissa asuvilla indonesialaisilla on mobiili-internet. Eli he käyttävät internettiä ja sosiaalista mediaa kännykästään. Mutta maaseudulla mobiilin internetin kattavuus on huono, ja kaiken lisäksi kallis. Maaseudun median käyttö on siis erilaista kuin kaupungissa. Mobiilin internetin käytössä on myös ikäpolviero: Vanhempi väki, esim. Paulinan äiti, ei käytä mobiili-internettiä, mutta nuoret käyttää. Nuoret eivät kuitenkaan mene naimisiin sosialisen median avustuksella, vaan ’se oikea’ löytyy useimmiten tutuista ympyröistä, kuten perheestä, koulu- tai työkavereista. Paulina kertoi tosin että maaseudulla vielä saattavat vanhemmat järjestää avioliittoja.
Tavallisen televisionkanavaston tarjonta on ’juustoista’, kuten Paulina kutsuu. Hänen mukaansa indonesialaiset elokuvat sisältävät paljon väkivaltaa. Mikäli haluaa vähänkin laadukkaampaa televisiosisältöjä ja välttää mainoksia, kannattaa maksaa kanavista.
Vaikuttaa siltä indonesialaisilla nuorilla on samat musiikki-idolit kuin amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla vertaisillaan, kuten Taylor Swift, Adele, Eddie Sheeran, Sam Smith. Minusta oli yllättävää kuulla että Indonesiassa ei juurikaan ole kuuluisia pop-tähtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti