Hello hello Intiasta! Olen ollut nyt täällä Chennaissa tiistaista lähtien. Olen jo tottunut sujuvasti väistelemään mopoja, tuk-tukkeja, autoja, koiria, kuoppia etc. Sisukseni on tottunut intialaisiin mausteisiin jo edellisistä kerroista. Yllätys on ollut että hotellissa internetin saaminen läppäriin kesti kaksi päivää. Homma hoitui kun pyysin ystävääni Isaacia juttelemaan hotellin respan kanssa. Hätä keksii keinot ja heti internetyhteyteni saatiin kuntoon.

Intiassa ruoka syödään metallliselta tarjottimelta, jossa joka lajille on oma paikkansa. Lisäksi se syödään käsin. Usein kastetaan leipää tai riisiä mausteiseen kastikkeeseen niin että syntyy sormissa hyvin pysyvä kökkö joka kuljetetaan suuhun. Alla luterilaisessa ruokalassa miehet nauttivat lounastaan.

Aamuisin yläkuvassa keskellä oleva Isaac poimii minut moottoripyörällään ja ajamme muutaman minuutin matkan Gurukulun teologisen oppilaitoksen kampukselle. Ensiksi ostamme kookospähkinät ja juomme ne virkistykseksi. 

Tänään tutustuin Lidiaan, 33-vuotiaseen nuoreen äitiin joka on myös pastori. Luterisessa kirkossa Intiassa on peräti 253 naispappia. Ja uusista opiskelijoista 10% on naisia. Tasa-arvossa on menty eteenpäin, mutta vielä on paljon työtä, sekä miesten että naisten asenteissa. Lidia itse on hyvin positiivinen tyyppi, juuri oikea henkilö tsermppaamaan muita naisia terveeseen omanarvontuntoon.

17.11.2022 

Viimeinen päiväni Filippiineillä, keskiviikko 16.11., oli varsin mielenkiintoinen.  Tilasin GRAB-applikaatiolla taksin asuinpaikastani Pasigin kaupunginosasta Manilasta. Aloitin matkan sen verran aikaisin että taksi vältti pahimman ruuhkan, joten 12 km matkaan kului ’vain’ reilu tunti. Olin sopinut tavata Radio Veritaksen yleisötutkijan Arlene Donarberin kanssa. Tapasin Arlenin kuutisen vuotta sitten mediatutkimuskonferenssissa Bonnissa, ja sen seurauksena Radio Veritas liittyi kristillisten mediatoimijoiden yhteenliittymään Intersearchiin. 

Radio Veritas Asia (RVA) on siis katolinen mediatoimija ja pitää evankeliumia esillä Filippiineiltä käsin kaakkois-Aasiaan. Se on perustettu 1969, eli reilu parikymmentä vuotta myöhemmin kuin FEBC.  RVA keskittyy katolisen yleisön palvelemiseen, tarjoten hartauksia ja messuja, mutta myös elinkeinon harjoittamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvää sisältöä. Radio Veritas siirtyi muutama vuosi sitten radikaalisti radiosta digitaaliseen mediaan. Arlene on ollut kouluttamassa RVA:n työntekijöitä muutokseen. 

FEBC:illä ja RVA:lla on eri yleisöt, mutta joskus molemmat palvelevat samoja yleisöjä, näin saattaa olla esimerkiksi Myanmarissa.  Selkein ero on Sri Lankalla, mikä on vahvasti katolinen ja on siis RVA:n aluetta. FEBC ei toimi Sri Lankalla. 

Tässä meriendalla eli välipalalla Arlenen ja Gracen (digitaalisen vuorovaioutuksen tyyppi) kanssa ja kuvaa ottaa Ingit, joka vastaa Radio Veritaksen viestinnästä. 

 15.11.2022

These are photos of FEBC-Philippines' radio stations' staff. We had a two day training here in FEBC studios. Station producers and audience relations staff had many questions on audience engagement, how to  respond to criticism, how to comment current topics in a 'Christian way'. 

As  you see in the photos with faces on screen, most of the participants were not in Manila, but in 17 FEBC regional or local stations. 

The lady next to me, Maan, is a news writer, just like Patrick used to be. Next to her is Ria, who reads news and also designs digital media for youth. Next to Ria, js Jesha, who also works with digital media and youth.

 14.11.2022

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      

Tänään koitti se suuri päivä, astelin FEBCin radiostudiolle. Se sijaitsee 34. kerroksessa aivan kortieerini lähellä. Huone jota vuokraan kolmeksi päiväksi on studion lähellä ja 'vain' 31. kerroksessa. 

Näkymät huoneestani ovat maalaistytölle hulppeat. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Ainoa lohtuni on että tätä rakennuksia korkeampiakin on vielä. Manila voi kasvaa vain ylöspäin, tilasta puute 13-miljoonaisessa suurkaupungissa. 

Yleisövuorovaikutusta käsittelevässä seminaarissa on läsnä noin parikymmentä FEBCin Filippiinien 13
paikallisaseman työntekijää. Valtaosa heistä osallstui etänä Zoomillä. Paikan päällä oli vanhimman, v. 1948 perustetun DZAS:n nuoria työntekijöitä sekä FEBC-Filippiinien uusi johtaja Luis Castillo (kuvassa oik.) ja konsultti Efren Pallorina (kuvassa vas.). Juuri tämän kaksipäiväisen seminaarin tiimoilta tulin tänne Manilaan.

Studiot nykyisessä toimitilassa ovat todella pieniä laatikoita, mutta toimivat hyvin. 

Alakuvassa DZAS:n perustamiskuva vuodelta 1948. 

 13.11.2022

Manila has changed a lot. Thirty years ago there was Makati area that had some high rise buildings. But now people say Manila everywhere can grow only vertically, not horizontally. That means many tall buildings have been constructed in other areas besides Makati.

I myself made a reservation to this 34-store building without realising that I end up staying in the 31st floor! Me, who hates high places. This is like being in a landing airplane all time. The difference is that the plane never lands! 

I closed my curtains so that I do not need to look at the scenery, even though it is pretty amazing. This is good training for me for high places. 

 Earlier today, I went with my colleagues Vaughan and Aleda Hagberg to a small

church. They just recently started having a face-to-face service. Everybody was still wearing masks. 

The sermon was about sharing the hope we have. He told about a billiard joint where the drug users used to get together. A local pastor was also playing billiard to make friends with the drug users. Police raided the place and wanted to arrest everybody, including the pastor. When the neighbours of the pastor saw it, they told police not to arrest pastor, since he is a good man. And police did not arrest him. 

 12.11.2022

Kuulin tyttäreltäni että tätä päivää Suomessa vietetään vuoden harmaimpana päivänä. Täällä oli ukkosta ja sateista, mutta ei koko päivää. Tässä työkaveretteni asuinalueella (tagalogiksi barangya) on todella paljon puita ja viihtyisää. Ilma oli myös täynnä tuoksuja sateen jälkeen. 

Ihmiset asettelivat jouluvalojaan portinpieliin. Siihen tarvitaan aina kolme ihmistä: yksi joka asettelee valoja, toinen joka pitää esim. tikapuista kiinni ja kolmas joka on savoksi sanottuna piällysmies tai -nainen. Joidenkin barangaiden portilla on jouluisia koristeita. Vartija on barangayn portilla ja päästää sisään. 

Filippiiniläiset olivat korona-ajan aikamoisessa karanteenissa. Vieläkin pidetään maskeja ja pienten tilojen ulkopuolella saattaa olla tauluja kuten tämä: "vain kaksi asiakasta pääsee vessatilaan kerralla".

Ennen Filippiineille tuloa pitää listata kaikki koronarokotukset ja million mikäkin niistä on saatu. Eihän Suomen koronatodistuksessa ole kuin maininta viimeisestä. No, sitä sitten vain keksii päivämääriä jotta pääsee maahan. 

 11.11.2022

The Philippines, the country of sweetness and romance. 

Even I met the love of my life,

Patrick, here. We even had our wedding ceremony here in the radio station compound. Now that area is a park and FEBC Philippines has moved to high-rise building's 34th and 46th floors. 

I have many friends and colleagues here, and I have kept in touch with them via social media. One of them is Mariam Baylon, with whom I conducted disaster preparedness research for the aftermath of India Ocean tsunami. She picked me from the airport. Now she works with an NGO who helps poor people in Asian countries to get their livelihood. 

Manila traffic has improved a little bit since my last coaching trip here. To the main street, EDSA, they have built bus lane, which is clearly (black-yellow stripes) by cement fence separated from the rest of the lanes. The passengers get off, and climb the stairs to the train that runs above EDSA.