Hello hello Intiasta! Olen ollut nyt täällä Chennaissa tiistaista lähtien. Olen jo tottunut sujuvasti väistelemään mopoja, tuk-tukkeja, autoja, koiria, kuoppia etc. Sisukseni on tottunut intialaisiin mausteisiin jo edellisistä kerroista. Yllätys on ollut että hotellissa internetin saaminen läppäriin kesti kaksi päivää. Homma hoitui kun pyysin ystävääni Isaacia juttelemaan hotellin respan kanssa. Hätä keksii keinot ja heti internetyhteyteni saatiin kuntoon.

Intiassa ruoka syödään metallliselta tarjottimelta, jossa joka lajille on oma paikkansa. Lisäksi se syödään käsin. Usein kastetaan leipää tai riisiä mausteiseen kastikkeeseen niin että syntyy sormissa hyvin pysyvä kökkö joka kuljetetaan suuhun. Alla luterilaisessa ruokalassa miehet nauttivat lounastaan.

Aamuisin yläkuvassa keskellä oleva Isaac poimii minut moottoripyörällään ja ajamme muutaman minuutin matkan Gurukulun teologisen oppilaitoksen kampukselle. Ensiksi ostamme kookospähkinät ja juomme ne virkistykseksi. 

Tänään tutustuin Lidiaan, 33-vuotiaseen nuoreen äitiin joka on myös pastori. Luterisessa kirkossa Intiassa on peräti 253 naispappia. Ja uusista opiskelijoista 10% on naisia. Tasa-arvossa on menty eteenpäin, mutta vielä on paljon työtä, sekä miesten että naisten asenteissa. Lidia itse on hyvin positiivinen tyyppi, juuri oikea henkilö tsermppaamaan muita naisia terveeseen omanarvontuntoon.