No problem

Here in Chiang Mai I have now been sitting two days in learning about trauma and how to deal with trauma. Not that I intend to be a counsellor, I took this group to spend time with my Kyrgyz colleagues. Today they moved to a more relevant track for them (taught by RadioWorld trainer) to learn about audio production.

I have enjoyed my track. It is interesting to hear views from Myanmar, Singapore and Thai participants. One common saying in all these countries is 'No problem' when being asked 'how are you doing?'.

Problems are not talked over, and difficult family issues are being hidden to save the face. We talked about the path of dealing with grief. After crisis, first comes denial or anger, then hopelessness. This all will hopefully end by new beginnings. Simple formula, but not easy to go through.

Konferenssin antia

Tässä tapaamisessa on puhuttu paljon FEBCin arvosta, brandistä ja strategisesta suunnittelusta. Yhteisen brändin luominen on vaikeaa, koska assosiaatio koostuu monesta autonomisesta yksiköstä. Tähän kysymykseen olen törmännyt survey-tutkimuksissa, kun lapsella on monta nimeä. Olisi helpompaa jos lapsella olisi vain yksi nimi, ja siis globaali brändi. Mutta maiden autonomian vaaliminen ja siis paikalllinen brändi on osoittautunut globaalia brändiä tärkeämmäksi.

Strategisen suunnittelun ja brändimuotoilun konsultit olivat amerikkalaisia, ja esimerkit sen mukaisia. Disneystä välittyy tietynlainen magia, kun taas Harley-Davidsonista vapaus, jne. Konsulttien esityksessä ei meikäläiselle ollut kauheasti mitään uutta, viittasivat Suomessakin tuttuun Kotteriin, joka on erikoistunut muutoksen hallintaan.

Minun esitys käsitteli suosikkiaihettani – yleisövuorovaikutusta. Minäkin puhuin muutoksesta, yleisövuorovaikutuksen muutoksesta perinteisin menetelmin tapahtuvasta viestinnästä digitaaliseen viestintää. Lyhyesti sanottuna kirjeistä ja teksiviesteistä sosiaaalisessa mediassa tapahtuvaan viestintään. Yleisösuhteista vastaava henkilökunta on suuren muutoksen edessä.

Hindulainen juhla Galungan

Kun saavuin Balille, tienvarsilla näkyi kauniita bamburuokoon nivottuja koristeita, jotka kiinteistön portilta sidotaan kadun yläpuolelle. Kookospalmun lehdet ovat todella taidokkaasti muotoiltu. Ne symboloivat hinduismia ja viisautta, ja juhlistavat julkisivuja Galungan-juhlan kunniaksi.

Galungan-juhla on yhtä tärkeä perhejuhla kuin uusi vuosi. Sitä vietetään hindu-jumala Indran voiton muistoksi. Hyvä Indra voitti tuolloin pahan kuninkaan joka kielsi alamaisiaan palvomasta hindulaisuutta. Indra-jumala tuli taivaasta ja nuolellaan tuhosi kuninkaan.

Galungan-juhlan aikana vieraillaan temppeleissä, perhealttareilla ja sukulaisissa. Alttareille viedään riisiä, hedelmiä, kookosta ja kookospalmujen lehtiä. Galungan-juhla kestää kymmenen päivää, ja se päättyy Kuningan-juhlaan, jolloin taas mennään temppeleille ja alttareille. Kuningan-juhlan väri on sama kuin Vishnu-jumalan väri, keltainen. Balilaiset hindut uskovat että on yksi jumala jota voidaan selittää Trimurtin avulla. Trimurtiin sisältyy jumaluuden kolme ulottuvuutta: Brahma luoja, Vishnu suojelija ja Shiva tuhoaja. 

Nusa Dua -ranta

Olen ollut jo muutaman päivän Balilla, mutta olen vain kerran ehtinyt  yhdeksi tunniksi kävelemään rauhassa rannalle. Aamuisinhan Annaleena ja minä hölkkäämme rannalle ennen aamiaista, koska se on ainoa aika päivästä jolloin voi juosta tai yleensä harrastaa liikuntaa. Yhtenä aamuna Phnom Penhin perheradion johtaja Sopheary liittyi seuraamme.

Hotellissa on uima-allas, mutta vesi on hyvin lämmintä. Kun uin siellä pääni tulee kipeäksi, joten ei taida sopia minulle.

Nusa Dua –ranta muistutti hyvin paljon rantoja joita olen nähnyt Filippiineillä. Ainoa ero oli että ranta oli jyrkkä ja sen hiekka oli hyvin pehmeää. Uiminen on sallittua ainoastaan muutamilla alueilla, jotka on merkitty punaisin ja keltaisin lipuin. Minusta oli mukavaa kävellä rannan tuntumassa. Hiekka silloin tällöin upotti jalkojen alla.

Jos eksyy, on yksi varma tie löytää rannalta kadulle – oranssiset tsunamivaroitusmerkit. Niitä onkin täällä kiitettävän paljon. Turistien vuoksi varmaan ollaan hyvin varauduttu kriisivalmiusviestintään.

Mitä teen Balilla

Olen täällä työtoverini Annaleenan kanssa Sansan yhteistyökumppanin ICC-konferenssissa. Tässä konferenssissa on edustajia 32 eri maasta kaikkiaan 58. Joten suomalaisten osuus, kolme, on melko suhteellisesti melko suuri. Ohjelma noudattelee tyypillistä kristillisen konferenssin ohjelmaa aamuhartauksineen, työpajoineen ja niiden purkuineen. Antoisinta tietysti ovat henkilökohtaiset keskustelut lounaiden ja päivällisten ympärillä.

Kenties kaikkein mielenkiintoisimman keskustelun kävin kirgisialaisen Ulanbekin kanssa. Hänen kotimaassaan talkoot ovat yleisiä (kuten Suomessakin, kerroin hänelle). Heidän radioasemansa 88.8 järjestää ongelmanratkaisutalkoita. Kuuntelija soittaa suoraan lähetykseen ja kertoo ongelmansa. Sitten muut kuuntelijat saavat tarjota hänelle ratkaisuideoita. Jokaisen antama neuvo on tärkeä, eikä niitä pistetä mihinkään paremmuusjärjestykseen. Ohjelman loppuosassa tuottaja avaa ratkaisuksi vastauksia kristilliseltä puolelta, jos vaikka raamatustakin löytyisi ideoita.

Kun radiotoimittajat kertovat toisilleen toimivia ideoita, he voivat oppia toisiltaan, ja voivat kokeilla toisten menestyviä ohjelmatyyppejä omassa tuotannossaan omassa kulttuurissaan ja viitekehyksessään.

Welkom in Malang - hollantilaisten jalanjäljillä

Istumme indonesialaisten ystäviemme kanssa hollantilaisten perustamassa kahvilassa Malangissa. Seinällä lukee Welcom in Malang. ja kolme hollantilaista eläkeläismiestä keskustelevat vilkkaasti naapuripöydässä. Eurooppalainen henki leijuu kahvilassa, sen huonekaluissa, värjätyissä lasiruuduissa. 
Malangissa näkyy hollantilaisten vaikutus kenties enemmän kuin missään muussa paikassa missä Indonesiassa olen käynyt. 

Ravintolasta poistuttuamme ajamme liikenneympyrässä jonka keskellä on miehen patsas. ’Se on Suropati, sankari joka taisteli hollantilaisia vastaaan.’ Malangissa on samanniminen katu.

Mieleeni tulvii historian välähdykset joita luin muutama päivä sitten Jakartassa Monasin alakerrassa olevassa museossa…'Indonesiassa vallitsi vapaakauppa-alue, kunnes hollantilaiset ja alkoivat dominoida sitä'. …tai...'Lontoon kokouksen 1814 jälkeen hollantilaiset uudelleen julistivat suvereenisuuttaan Indonesiassa ja uudelleen säätivät monopolinsa'...

Historian kirjoitusta en nyt pysty analysoimaan, oliko se objektiivista. Joskus historiaa kirjoitetaan tietystä vinkkelistä. Mutta yhden asian opin historiankirjoituksista. Sen ettei länsimaalaisten tulisi päsmäröidä indonesialaisten kanssa ennen kuin ottavat selvää paikallisista oloista ja tavoista tehdä hommat. Joskus ne saattavat olla parempia kuin länsimaalaisten ideat.

 

Myös Malangin naapurikaupungissa Batussa oli kahvila 'Omah Kitir', jonka päätyyn oli maalattu tuulimyllyä muistuttuva kuvio.

Mediakuulumisia Paulinan vinkkelistä

Työkaverini Annaleenalla oli tänään kiireinen päivä useiden haastattelujen parissa. Niinpä meni sain keskustella Sansan yhteistyökumppanin graafikon Paulinan kanssa. Paulina on valmistunut design-alalta ja tekee työkseen raporttteja Suomeen ’Naiset Toivon Lähteellä’ – ohjelman kuuntelijoista. 

Pauliinan mukaan useimmilla kaupungeissa asuvilla indonesialaisilla on mobiili-internet. Eli he käyttävät internettiä ja sosiaalista mediaa kännykästään. Mutta maaseudulla mobiilin internetin kattavuus on huono, ja kaiken lisäksi kallis. Maaseudun median käyttö on siis erilaista kuin kaupungissa. Mobiilin internetin käytössä on myös ikäpolviero: Vanhempi väki, esim. Paulinan äiti, ei käytä mobiili-internettiä, mutta nuoret käyttää. Nuoret eivät kuitenkaan mene naimisiin sosialisen median avustuksella, vaan ’se oikea’ löytyy useimmiten tutuista ympyröistä, kuten perheestä, koulu- tai työkavereista. Paulina kertoi tosin että maaseudulla vielä saattavat vanhemmat järjestää avioliittoja.

Tavallisen televisionkanavaston tarjonta on ’juustoista’, kuten Paulina kutsuu. Hänen mukaansa indonesialaiset elokuvat sisältävät paljon väkivaltaa. Mikäli haluaa vähänkin laadukkaampaa televisiosisältöjä ja välttää mainoksia, kannattaa maksaa kanavista. 

Vaikuttaa siltä indonesialaisilla nuorilla on samat musiikki-idolit kuin amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla vertaisillaan, kuten Taylor Swift, Adele, Eddie Sheeran, Sam Smith. Minusta oli yllättävää kuulla että Indonesiassa ei juurikaan ole kuuluisia pop-tähtiä.