Baroda 31.1.2023

kuva: Gurukul seminaarin puutarhasta Chennaissa

Puolisoni Patrickin pallolaajennus lähenee. Se on helmikuun 2. päivä. Häneltä avataan kaksi suonta ja niihin asennetaan stentit. Tämä tapahtuma on monen kuukauden odotuksen tulos. Patrick on Portlandissa, Oregonissa siskonsa luona, ollut aina kesästä lähtien kun perheenä menimme sinne kesälomalle. Lokakuun lopussa, aamuna kun hänen piti palata Suomeen, hän sai jonkinlaisen sydänkohtauksen. Tutkimukset ovat nyt päätyneet pallonlaajennukseen.

Lähden huomisaamuna neljän päivän maaseutureissulle. Tämä tarkoittaa sitä että minulla ei ole internet-yhteyttä tuona aikana. Juuri kun Patrickillä on tuo tärkeä tapahtuma. 

Patrickin puolesta on rukoiltu tamiliksi, gujaratiksi ja ties millä kielillä. Jumalan eteen kantautuu jatkuvasti huokauksia eri kielillä. Hän ymmärtää ne kaikkia. Rukoile siis turvallisuutta Miia Kallion ja minun ja matkatovereiden puolesta ja hyviä kohtaamisia, kuin myös Patrickin operaation puolesta. 

 

 Baroda 31.1.2023

Barodassa, Gujaratissa on paljon viileämpää kuin etelä-Intiassa Chennaissa. Tänne on kahden ja puolen tunnin lentomatka ja puolentoista tunnin ajomatka. Palmuja ei ole, vaan ilmasto on viileämpää. Banaaneja tosin saa paikallisesti, ja kasviksia. Kasvismyyjiä näkyy kaduilla paljon enemmän kuin Chennaissa. Intialainen ruoka on tosi hyvää, mutta mitä kauemmin täällä olen, sitä enemmän alan kaivata tuoreita vihanneksia. Eilen illalla oli ihanaa syödä yksi omena ja yksi appelsiini, jonka ystäväni Stellan antoi. 

Tällä alueella asuu useita sisällöntuottajia. Viime viikolla koulutin heitä kokoamaan dataa. He osaavat kielet ja voivat parhaiten tehdä haastatteluja. 

Ahmedabad 30.1.2023

 

Eilen olin metodistikirkossa. Heitä on täällä paljon. Olen huomannut että eri suuntaukset kristinuskossa juurtuvat paikoilleen sen mukaan, mistä maasta ja kirrkokunnasta ensimmäinen lähetystyöntekijä saapui. 

Esim. Intian eteläosiin saapui saksalainen Ziegenbald ja istutti luterilaisuuden 1700- luvulla. Koilliseen meni amerikkalaiset baptistit. Länsiosiin puolestaan metodistit. Näin alueet sukupolvelta toiselle ovat säilyttäneet esi-isien uskon.

 Perjantai 27.1.2023

Paramenkiri

Kuluneen parin päivän aikana olen oppinut paljon tuntemaan erilaisia kansallisuuksia täällä. He ovat ympäri Intiaa, kaikkiaan 150n kielen edustajaa. Kristinusko Intiassa näyttäytyy tässä tapaamisessa hyvin vahvalle, koska kaikki ovat kristittyjä. Olen jutellut paljon naisten ohjelmia tekevien henkilöiden kanssa. Tässä tamilnaiset Ester ja Dorothy matkatoverini Miian ja minun kanssa kuvassa. 

Dorothy ja Ester kertoivat naisten ongelmista perheissä. Naiselta vaaditaan paljon, varsinkin jos hän muuttaa puolisonsa kanssa tämän vanhempien kanssa asumaan. Suhde anoppiin ja appeen ei ole yksinkertainen, hänen odotetaan kokkaavan maittavia ruokia kolme kertaa päivässä, ja on vaikeaa olla äiti kun asuu appivanhempien kanssa. Intiassa vieläkin vanhemmat mielellään sopivat lapsilleen puolison, koska he tietävät mikä on paras mahdollinen puoliso omalle lapselle. Tässä tulee mukaan myös luokka-ajattelu, halutaan vaalia että avioliiton solmivien nuorten yhteiskunnallinen asema on suurin piirtein sama. Nämä naiset Dorothy ja Ester ovat koulutettuja, molemmilla tohtorinväitös tehty, ja he ovat professoreita. Heillä kummallakin on kaksi lasta. 

 Keskiviikko 25.1.2023

Intiassa olen saanut kohdata tavatonta vieraanvaraisuutta ja kulttuurien moninaisuutta. Tässä kuvassa on monista eri ethnisistä ryhmistä tulevien ihmisten tanssia. Porukoilla on tavattoman upeita asuja. Olen saanut täällä oppia että varsnkin pieniä kansanryhmiä kiinnostaa oppia kristinuskosta. Esim. Ho-kieltä puhuva kansa Odishassa yleensä on animisteja. Heidän motiivinsa kristinuskon puoleen on että he pelkäävät pahoja henkiä. 

Intiassa syödään paljon erilaisia lehtiä. Tässä kuvassa on Intian koillisosien jauhettuja lehtiä. Kuivaamisen jälkeen ne hienonnetaan ja käytetään ruuanlaitossa. Esim. täällä on sellainen paikallinen munkki, jossa on vihreitä maustelehtiä, eikä suinkaan sokeria. 

 Sunnuntai, 22.1.2023 Chennai

Intialaisten naisten sarit ovat mielenkiintoisia vaatteita. Tänään Isaacin vaimo Jay puki minulle sellaisen. Metreittäin kangasta taiteltiin, käärittiin ympärilleni ja sopivissa kohdin kiinnitettiin hakaneuloilla. Minulla oli leggingsit alla, mutta intialaisilla on sarin alla alushame. Kirkossa minut toivotettiin tervetulleeksi vielä puuvillaisella lisähuivilla. Yllättävintä oli että sari ei ole kuuma, vaan melko vilpoinen vaate. Tunsin oloni kuningattereksi sitä pitäessäni.

Osallistuin todellakin Isaacin ja hänen isänsä pitämään tamilinkieliseen jumalanpalvelukseen Evankelisluterilaisessa 'Aamutähti' kirkossa. Isaac ja hänen vaimonsa Jay asuvat Isaacin isän kanssa yhdessä. Isaacin äiti kuoli yllättäen viisi vuotta sitten. Hän oli opettaja. Isaac on puolestaan matematiikan maisteri. Lisäksi hänellä on kaksi alempaa teologian alan tutkintoa. Teologeilla täällä on oltava yksi 'muu kuin' teologinen tutkinto. Esim. teologiaa ei pääse lukemaan ellei ole ensin suorittanut jotakin muuta alempaa tutkintoa, kuten esim. matematiikassa, tai eläintieteissä etc. 

Jay puolestaan on ekonomi, ja etsii parhaillaan sopivaa työtä. Hän voi viedä 2,5 vuotiaan Rachelin äitinsä luo hoitoon. Lisäksi Jay opiskelee vielä opettajaksi. Jay pyysi minua rukoilemaan työnsaannin puolesta.

Kuvassa vasemmalta Jay, Rachel, Isaac, Henry (Isaacin isä) ja minä.

 Chennai, lauantai 21.1.2023

Opetuslapsi Tuomas tuli Intiaan arviolta v. 52. Hänet surmattiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin Chennaissa olevalla vuorella. Näin ainakin intialaiset minulle kertovat. Vuori on nykyään suosittu matkailukohde ja siellä on pieni katolinen kirkko. Vuorelta on hulppeat maisemat kaksimiljoonaiseen Chennain kaupunkiin. 

Pistäydyimme Isaacin ja Abin kanssa Pyhän Tuomaksen basilikassa (St.Thomas Basilica), jonka sivussa on opetuslapsi Tuomaksen hauta. Katedraali oli todella kaunis sisältä (alla) ja ulkonaisesti hyvin hoidetun näköinen (alimmainen kuva). 

Pyhän Tuomaksen basilika on yksi kolmesta tärkeästä katolisesta kirkosta jotka on rakennettu Jeesuksen opetuslasten hautapaikoille. Kaksi muuta ovat Santiago de Compostella Espanjassa joka on Jaakobin hauta ja Pyhän Pietarin basilika Roomassa.

Intiassa on katolisia 20 miljoonaa, kun taas luterilaisia neljännes tuosta määrästä. Luterilaiset kaveeraavat jossain määrin katolisten kanssa Intiassa, esim. kun luterilaisilla oli mediatyöpaja, katolisen kirkon edustaja oli arvioimassa videotuotosten laatua.

Hello hello Intiasta! Olen ollut nyt täällä Chennaissa tiistaista lähtien. Olen jo tottunut sujuvasti väistelemään mopoja, tuk-tukkeja, autoja, koiria, kuoppia etc. Sisukseni on tottunut intialaisiin mausteisiin jo edellisistä kerroista. Yllätys on ollut että hotellissa internetin saaminen läppäriin kesti kaksi päivää. Homma hoitui kun pyysin ystävääni Isaacia juttelemaan hotellin respan kanssa. Hätä keksii keinot ja heti internetyhteyteni saatiin kuntoon.

Intiassa ruoka syödään metallliselta tarjottimelta, jossa joka lajille on oma paikkansa. Lisäksi se syödään käsin. Usein kastetaan leipää tai riisiä mausteiseen kastikkeeseen niin että syntyy sormissa hyvin pysyvä kökkö joka kuljetetaan suuhun. Alla luterilaisessa ruokalassa miehet nauttivat lounastaan.

Aamuisin yläkuvassa keskellä oleva Isaac poimii minut moottoripyörällään ja ajamme muutaman minuutin matkan Gurukulun teologisen oppilaitoksen kampukselle. Ensiksi ostamme kookospähkinät ja juomme ne virkistykseksi. 

Tänään tutustuin Lidiaan, 33-vuotiaseen nuoreen äitiin joka on myös pastori. Luterisessa kirkossa Intiassa on peräti 253 naispappia. Ja uusista opiskelijoista 10% on naisia. Tasa-arvossa on menty eteenpäin, mutta vielä on paljon työtä, sekä miesten että naisten asenteissa. Lidia itse on hyvin positiivinen tyyppi, juuri oikea henkilö tsermppaamaan muita naisia terveeseen omanarvontuntoon.