Gujaratin yliopistokaupunki Varodara, aiemmalta nimeltään Baroda on, ainakin illalla tänne saavuttuani, täynnä opiskelijoita. Heitä norkoilee pääkadun reunoilla rykelmittäin mopojensa ja skoottereidensa ympäröimänä. Samaisia kulkeneuvoja seikkailee autojen lomassa. Tällä kertaa olo kuin olisin Phnom Penhissä, paitsi että liikennettä on paljon enemmän.
Varodara, jossa koulutus radio-ohjelmien arviointiin käynnistuu, on 300,000 asukkaan kaupunki. Pohjoisintialaiset ovat Syyriasta ja Iranista kauan kauan sitten tänne tulleet, joten väestön iho on vaaleampaa kuin etelässä.
Lentokoneessa naapuririvillä tutustuin ensimmäiseen paljasjalkaiseen varodaralaiseen. Hän näytti videollaan esittämäänsä paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa miekkatanssia. Hänen isoisänsä oli kuulemma paikallisia kuninkaita. Kovin vieraanvarainen oli, kutsui henkivartijaani ja minua luokseen vierailulle.
Lentoaseman ulkopuolella meitä odotti oikea viiden hengen vastaanottokomitea, jolla oli yhteistyöorganisaation läpykkä kädessä. Helppo tunnistaa. Ihanaa että joku on minua vastassa!
Varodara, jossa koulutus radio-ohjelmien arviointiin käynnistuu, on 300,000 asukkaan kaupunki. Pohjoisintialaiset ovat Syyriasta ja Iranista kauan kauan sitten tänne tulleet, joten väestön iho on vaaleampaa kuin etelässä.
Lentokoneessa naapuririvillä tutustuin ensimmäiseen paljasjalkaiseen varodaralaiseen. Hän näytti videollaan esittämäänsä paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa miekkatanssia. Hänen isoisänsä oli kuulemma paikallisia kuninkaita. Kovin vieraanvarainen oli, kutsui henkivartijaani ja minua luokseen vierailulle.
Lentoaseman ulkopuolella meitä odotti oikea viiden hengen vastaanottokomitea, jolla oli yhteistyöorganisaation läpykkä kädessä. Helppo tunnistaa. Ihanaa että joku on minua vastassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti