Saavuin keskiyöllä Delhin lentokentälle. Lentokenttä on ihan niinkuin mikä tahansa moderni aasialainen kenttä, muutamia kauniita maalauksi bongasin seinältä. Tullissa ei edes kysytty kuinka kauan olen Intiassa ja onko minulla paluulippua. Helppoa.
Lentokentän vessassa oli tosi ystävällinen ja kaikin puolin avulias nainen. Jopa auttoi minua reppuni lastaamisessa kärryyn. Lopuksi käsi pyysi rahaa. Eihän minulla ollut käteistä. Olen unohtanut miksi ihmiset kehitysmaissa ovat niin auttavaisia - hehän tarvitsevat lisää rahaa.
Yhteistyökumppanin edustajat olivat minua vastassa. Liikenne sujui mukavasti keskiyöllä. Autojen kunto ja rekat muistuttivat Filippiineistä ja Manilan liikenteestä. Eipä siis Delhi ihan niin kamala ole kuin olin odottanut.
Miten täällä sanotaan 'hei'. Sellaista yleistä sanontaa ei kuulemma ole. Riippuu kuka puhuu kenelle, ovatko samasta kulttuurista ja ikäryhmästä. Mutta yksi varmimmista tavoista on pistää kädet yhteen ja sanoa 'namaste'. Se on yleisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti