Ihanat opiskelijat

Tänään tapasin työprojektini tärkeimmät henkilöt, kaikkiaan 23 nuorta jotka menevät tekemään haastatteluja Gujaratin kyliin. Valtaosa on miehiä, vain kolme naista. Huomenna tulee vielä kuusi lisää. Nämä nuoret puhuvat äidinkielenään joko bhiliä, gamitia tai kuknaa. Kaikki osaavat myös osavaltion kieltä gujaratia.
Iältään nämä nuoret ovat 20-30 vuotiaita.

Minun tehtävänäni on opettaa heitä haastattelemaan kyselylomaketta käyttäen. Tarkoituksena on ottaa selvää mitä paikalliset kristityt ovat oppineet kristillisistä mediasisällöistä. He ovat kuunnelleet niitä joka radiosta, DVDltä tai SD-kortilta.

Minä opetan englanniksi, ja Immanuel kääntää gujaratiksi. Nuoret tekevät haastattelunsa omalla äidinkielellään. Tänään meillä oli ryhmätyö siitä miten heidän kylässään mediamaisema on muuttunut heidän elinaikanaan. Vuonna 1985 kaikissa kylissä oli radio, sitten 1990-luvulla tuli televisio. Mutta sitten, tällä vuosituhannella kehitys on kiihtynyt niin että kylissä on kännyköitä, tietokoneita ja mobiili netti. Erona kehittyneisiin maihin se, että netti on hidas ja kallis.
Alla kuvia eri kieliryhmäläisistä.

Bhilin puhujia

Gamitin puhujia

Kuknan puhujia

 

Vadodara, traffic and lovely costumes

Little did I know where I end up. This town of Vadodara, about 1,5 hours flight Southwest of Delhi, is a cultural center of Gujarat. This a city of 2,3 million population, and you can see it is big city from the balcony of my hotel. Nice thing about this city is that there are several parks and trees, which softens the traffic humming and sounds.

 Here are a lot of motorbikes, just like in Phnom Penh, but the rhytm of the traffic is faster. Last night, when we were driving from the airport, we passed a motorbike accident, where a couple had been hit by a truck, and the wife had died. Even though there are traffic light, they are not observed. Many intersections need a police to guide the traffic.

People here are really friendly. Very often I need to ask again and again to understand what they say, since I am not used to the style of Indian English. And, they do not always understand me :-).

In the park, a Gujarati man, sitting with his girl friend, approached my bodyguard, wanting help from the American. Seems like Americans are more appealing than the Finns :-(. It was the first time I meet two people who work as international telephone callers. They both work for American company, here in Vadodara.

Women's costumes are really nice here, consisting of a long skirt, with leggings, and of course, the scarf on the shoulders and/or head. There are various patterns and desings. Often the earrings and other 'jewelry' match the rest of the clothing. Eva, my local hostess here said it takes 10 minutes to get dressed into a sari. Not bad.

Gujaratin ensivaikutelma

Gujaratin yliopistokaupunki Varodara, aiemmalta nimeltään Baroda on, ainakin illalla tänne saavuttuani, täynnä opiskelijoita. Heitä norkoilee pääkadun reunoilla rykelmittäin mopojensa ja skoottereidensa ympäröimänä. Samaisia kulkeneuvoja seikkailee autojen lomassa. Tällä kertaa olo kuin olisin Phnom Penhissä, paitsi että liikennettä on paljon enemmän.

Varodara, jossa koulutus radio-ohjelmien arviointiin käynnistuu, on 300,000 asukkaan kaupunki. Pohjoisintialaiset ovat Syyriasta ja Iranista kauan kauan sitten tänne tulleet, joten väestön iho on vaaleampaa kuin etelässä.

Lentokoneessa naapuririvillä tutustuin ensimmäiseen paljasjalkaiseen varodaralaiseen. Hän näytti videollaan esittämäänsä paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa miekkatanssia. Hänen isoisänsä oli kuulemma paikallisia kuninkaita. Kovin vieraanvarainen oli, kutsui henkivartijaani ja minua luokseen vierailulle.

Lentoaseman ulkopuolella meitä odotti oikea viiden hengen vastaanottokomitea, jolla oli yhteistyöorganisaation läpykkä kädessä. Helppo tunnistaa. Ihanaa että joku on minua vastassa!

The first look on Delhi neighbourhood

I just had a walk with my body guard around the hotel neighbourhood. It is fairly easy to walk, as long as you pay attention to the cars, motorbikes and tuk-tuks passing by. Very often a tuk-tuk driver asks for a ride. I was happy my body guard took care of the communication.

We wanted to walk. Found an old nice building which does not tell what it is. Found a temple. I asked the young people if they go there. They said no. You go there on Hindu Monday. I never found out what is Hindu Monday. Communication gap.

Women seem to dress nice, to the long dress with a long scarf to cover the neck area. Beautiful.
We walked by many nice fruit stalls. All of the fruits are familiar to me from the rest of Asia - young coconuts (the green ones, which have the lovely drink inside them), mangoes, papayas, avocados. Same with vegetables. Aubergines were of many sizes and shapes. Same with flowers.

Biggest surprise in my hotel neighbourhood was a Deer park - a lovely park full of trees and deer!

Tämähän on kuin Manila

Saavuin keskiyöllä Delhin lentokentälle. Lentokenttä on ihan niinkuin mikä tahansa moderni aasialainen kenttä, muutamia kauniita maalauksi bongasin seinältä. Tullissa ei edes kysytty kuinka kauan olen Intiassa ja onko minulla paluulippua. Helppoa.

Lentokentän vessassa oli tosi ystävällinen ja kaikin puolin avulias nainen. Jopa auttoi minua reppuni lastaamisessa kärryyn. Lopuksi käsi pyysi rahaa. Eihän minulla ollut käteistä. Olen unohtanut miksi ihmiset kehitysmaissa ovat niin auttavaisia - hehän tarvitsevat lisää rahaa.

Yhteistyökumppanin edustajat olivat minua vastassa. Liikenne sujui mukavasti keskiyöllä. Autojen kunto ja rekat muistuttivat Filippiineistä ja Manilan liikenteestä. Eipä siis Delhi ihan niin kamala ole kuin olin odottanut.

Miten täällä sanotaan 'hei'. Sellaista yleistä sanontaa ei kuulemma ole. Riippuu kuka puhuu kenelle, ovatko samasta kulttuurista ja ikäryhmästä. Mutta yksi varmimmista tavoista on pistää kädet yhteen ja sanoa 'namaste'. Se on yleisin.

Shall I make it this time?

Day second of my life going to India. Yesterday didn't work. Flight was cancelled. I slept few hours in Helsinki hotel. Today I try to go to Delhi via Paris. Takes twice as long as it would have been with Finnair direct flight.

Good news is that my body guard made it to Delhi yesterday.

The silly thing is that the collaborating partner in this evaluation and monitoring study has jokingly been calling this project as the 'Murphy's law'.

Ajatuksia ennen Intiaa

Aamulla Patrick listasi uusia uutisia Intiasta - Delhissä myllää joku uusi hyttysten aiheuttama kuume. Lisäksi naisia raiskataa joka 15. minuutti. Uskaltaako edes sinne mennä?

Astuin junaan Jyväskylästä Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Samaan vaunuun istahti suomalainen puhelias ja kiroileva mies. Yritin työskennellä tietokoneella. En voinut keskittyä. Mies ilmeisesti humaltuneena kertoi suorat mielipiteensä ulkomaalaisista Suomessa. Konduktöörille kohteliaasti selitin että voisinko siirtyä työskentelyhyttiin kun tässä vaunussa on eräs hyvin äänekäs mies. Minä muutin toiseen vaunuun.

Tämän kokemuksen jälkeen tuntuu että Intiaan meno on helpotus. Siellä ei ainakaan ole suomeksi kiroilevia ihmisiä. Tai saapa nähdä.