NGAOUNDEREN TORILLA

Tällä radioasemalla on ollut 1960-luvulta lähtien länsimaisia lähetystyöntekijöitä. Elsa, minun ikäiseni rouva, tuli tänne 1985. Hänen kanssaan oli turvallista lähteä tänään asema-alueen ulkopuolelle, Ngaounderen torille. Olipa siellä täyttä! Lauantai on vilkkain päivä. 

Elsa osti ananaksen, porkkanoita ja tomaatteja, koska valmistaa itse ruokansa. Minä käyn aseman ruokalassa syömässä. Kämpässäni ei ole mahdollista kokata. 

Kuskinamme torille oli Jean, joka on pitkän uran tehnyt radioasemalle, ensin vartijana ja nyt chaufföörinä kuten ranskaksi sanotaan. 

Jeanilla on kuusi lasta, kahden vuoden välein syntyneitä, iältään 21 - 13. Kamerunissa on yleistä että lapsia on vähintään kuusi. He rakastavat lapsia, ja toinen syy on että on hyvä olla useita jos joku heistä vaikka menehtyy. Kaksi Jeanin lapsista on jo naimisissa ja Jeanilla on kolme lastenlasta. Vaimo on kotirouva. 

Torin lisäksi kävimme Ngaounderen keskuspuistossa, au Bois de Mardockissa. Oli virkistävää kävellä vihreässä luonnossa. Yllättävän paljon havupuita. Muuten Ngaoundere on ruskea, punasavinen kauttaltaan. Kamerunin lipun punainen väri viittaa tähän punaiseen keski-Kameruniin. Keltainen symboloi pohjoisen aavikkoa, ja vihreä etelän tropiikkia. 

Paikallinen pyysi meitä kuvaan kanssaan