NGAOUNDEREN TORILLA

Tällä radioasemalla on ollut 1960-luvulta lähtien länsimaisia lähetystyöntekijöitä. Elsa, minun ikäiseni rouva, tuli tänne 1985. Hänen kanssaan oli turvallista lähteä tänään asema-alueen ulkopuolelle, Ngaounderen torille. Olipa siellä täyttä! Lauantai on vilkkain päivä. 

Elsa osti ananaksen, porkkanoita ja tomaatteja, koska valmistaa itse ruokansa. Minä käyn aseman ruokalassa syömässä. Kämpässäni ei ole mahdollista kokata. 

Kuskinamme torille oli Jean, joka on pitkän uran tehnyt radioasemalle, ensin vartijana ja nyt chaufföörinä kuten ranskaksi sanotaan. 

Jeanilla on kuusi lasta, kahden vuoden välein syntyneitä, iältään 21 - 13. Kamerunissa on yleistä että lapsia on vähintään kuusi. He rakastavat lapsia, ja toinen syy on että on hyvä olla useita jos joku heistä vaikka menehtyy. Kaksi Jeanin lapsista on jo naimisissa ja Jeanilla on kolme lastenlasta. Vaimo on kotirouva. 

Torin lisäksi kävimme Ngaounderen keskuspuistossa, au Bois de Mardockissa. Oli virkistävää kävellä vihreässä luonnossa. Yllättävän paljon havupuita. Muuten Ngaoundere on ruskea, punasavinen kauttaltaan. Kamerunin lipun punainen väri viittaa tähän punaiseen keski-Kameruniin. Keltainen symboloi pohjoisen aavikkoa, ja vihreä etelän tropiikkia. 

Paikallinen pyysi meitä kuvaan kanssaan

 SADEAIKAA

Kamerunissa on nyt sadeaika. Aamut ovat kauniita, ja ukkoskuurot alkavat siinä klo kahden maissa iltapäivällä, mutta loppuvat yleensä iltaan mennessä. Joskus tulee sähkökatkoja ja internet menee poikki. Täälläolo tuntuu hyvin samanlaiselta kuin Filippiinien aika. Ihmiset ovat ystävällisä, aamukävelyllä saan monia iloisia Bonjour -tervehdyksiä sekä lapsilta että aikuisilta. Jotkus lapset kokeilevat englannintaitojaan tervehtimällä 'Good morning'.

Toinen asuinalueella toistuva tapahtuma on vedenhaku. Ihmiset tulevat kannuineen ja pulloineen hakemaan juomavettä. Jotkut vievät sen lotion mopolla, jotkut kantaen tai tasapainoitelleen pään päällä.

Tutkimusapulaiseni toi minulle tänään totilta kananmunia. Halpoja, tämä määrä 1500 Keski-Afrikan frangia (Kamerunin raha myös). Yksi euro on 650 Keski-Afrikan frangia. Eli vajaa 3 euroa. 

Tutkimusapulainen opasti minua miten ne keitetään. Hänen mielestään ne säilyvät paremmin keitetynä jos keittää 15 minuuttia. 

 HYVIÄ TUULIA 29.5.2025

Eilen tutkimustiimimme teki monia haastatteluja. Olen oikein iloinen heistä kaikista, jopa uusimmasta tulokkaasta joka opettelee haastatteluja (kuvassa vasemmalla).  Koskaan ei pidä väheksyä ketään. Kaikilla on potentiaalia. Uusinta tulokasta ovat kaksi kokenutta haastattelijaa tsempanneet. On mukava kuulla miten heille opettamani asiat he välittävät muille. Taito menee eteenpäin.

Vaikka oli lomapäivä, toinen kokeneista haastattelijoista haastatteli avainhenkilön pohjois-Kamerunista. Hän oli käymässä Ngaounderessa. Tämän radioaseman pääkohderyhmä asuu pohjoisesssa, siksi oli hienoa että sieltä saatiin edustusta. 

Iloinen myönteinen yllätys tänään torstaina oli kämppäni oven lukon korjaaminen. Aamulla  kirkkoon lähtiessäni (täälläkin vietetään Kristuksen taivaaseen astumispäivää kun ollaan luterilaisia) en saanut kämpän ovea lukkoon. Norjalainen, hyvää ranskaa puhuva ystäväni Elsa pyysi huoltomiehiä sen korjaamaan. Tulin kirkosta - korjaus oli tapahtunut! Mutta silti ovi ei toiminut. Masennuin. Tällaista Afrikassa - ei varmaan koskaan korjaudu. Menin Elsalle kahville. Palatessani korjausmiehet olivat innoissaan. Nyt lukko aukeaa ja sulkeutuu. Totta tosiaan, jopa meikä saa nyt oven lukituksi ja avatuksi. 

Mango madness täällä jatkuu. Aamulla poimin neljä hyvää mangoa kävelytieltä. Pojat pudottelevat niitä pitkällä kepillä. Lähes jokainen natustaa mangoa kulkiessaan. Huoltomiehet toivat minulle neljä mangoa ja kolme avocadoa. Huomenna tutkimustiimillä on välipalaa!

 MANGO MADNESS 28.5.2025

Tulin Kameruniin hyvään aikaan: täällä on kolme kuukautta kestävä mangokausi. Asuinalueellani on suuria mangopuita, ja aamuisin näen monien sekä kypsien että raakojen mangojen pudonneen maahan. Useimmiten linnut ja hyönteiset ehtivät ennen ihmisiä niiden kimppuun, mutta esim. tänä aamuna minun onnistui poimia ennätykselliset neljä mangoa, osa vihreitä, osa kypsiä. Aikainen lintu saa madon (mangon). :-)

Ahkerat tutkimusapulaiseni aloittavat tänään haastattelunsa. Jännittää miten heillä menee, kun piispankin haastattelevat. Avainhenkilöiden lisäksi he haastattelevat radioaseman henkilökuntaa. 

Itse opiskelen google lensin avulla kaikenlaisia dokumentteja jotka liittyvät tähän arviointiin. Kaikkein parasta on tutustua ihmisiin, kuten näihin fulanikavereihin (mopo on hyvin yleinen kulkuväline täällä) ja kuulla heidän kansastaan jota on Ngaounderesta ylöspäin aina Saheliin asrti. 

Asuinalueen ulkopuolelle en tohdi mennä yksinäni. Täällä asuvilta norjalaisilta kuulin että toimistosta voi pyytää kyydin jos haluaa käydä jossakin. Eliasun (lippalakkinen kuvassa) kanssa uskaltauduin ennen pimeän tuloa kävellä ulkona. 

 

TYÖSSÄ KOETTUA KAMERUNISSA 26.5.2025

Olen tullut Ngaoundereen tekemään arviointia. Se ei ole kenellekään mieluinen sana, ei varsinkaan arvioinnin kohteelle. Koko aamun odotin että arvioinnin kohteen edustaja tulee sopimaan päivän kulusta. Ei kuulunut. Soitin hänelle. Ei kuulunut. Keskipäivällä päätin vihdoin viedä arvioinnin kohteelle Suomen tuliaiset. Kaikki olivat innoissaan Fazerin suklaasta ja ruisleivästä. Edustajakin löytyi toimistostaan. 

Huomenna ehkä pääsemme sopimaan arvioinnin raameista. 

Mutta tutkimustiimini on innoissaan. Koko aamun vastailin heidän kysymyksiinsä työn yksityiskohdista. Ja vastasin uudestaan samaan kysymykseen monta kertaa. Suomalaiselle kärsivällisyydelle tuli melkein rajapinta vastaan. Mutta yritin olla positiivinen. 

Timini kolme jäsentä ovat erilaisia, kaksi naista ja yaks mies. Mies haluaa isona päästä Eurooppaan pelaamaan jalkapalloa ja pelaa sitä nyt ja kouluttaa muita pelaamaan. 

Naiset ovat työssä, toisella on perhe: mies poliisi, 3- ja 8-vuotiaat lapses ja teini-ikäinen adoptiotyttö. Toinen naisista on sinkku. Hän sanoi tulevansa tunniksi mutta viipyikin kolme tuntia. Afrikkalainen aikakäsitys on löysä. 

Tänään Ngaounderessa oli kylmä, peräti 22 astetta. Ihmiset olivat pukeutuneet kuten Suomessa pukeudutaan pakkasella, pipot päässä ja monta kerrosta vaatteita. 

 ASIAA AFRIKASTA TÄLLÄ KERTAA  

KAMERUN YAOUNDESTA NGAOUNDEREEN

Vajaan 900 kilometrin matkalla Yaoundesta Ngaundereen näkee yhtä ja toista. Erinomainen automatka jos haluaa tutustua Kamerunin maaseutuun. 

 

 

Ensiksi talot muuttuivat betoni- tai kivitaloista puusta rakennettuihin. Joskus puusta oli tehty kehykset talolle ja koloihin lisätty punaista savea. Lopulta näkyy ihania savimajoja.

Nyt on mangojen, hunajan, maissin ja banaanin aika. Tien vieressä pysähdyimme ostamaan banaanitertun ja nostimme sen maasturimme päälle kätevästi kuljetettavaksi. 

Luokse saapui kyläläinen juttelemaan. Keskustelimme hieman ranskaa, englantia ja saksaa käyttäen. Hän oli opiskellut saksaa koulussa. Hän Kongon rajalta ja tykkää Kamerunista. Kylä on myös todella siisti ja hyvin hoidettu, hän toivoi sinne turisteja ja antoi minulle puhelinnumeronsa.

Säiliörekka oli kurvissa kaatunut ja kaksi kuljettajaa odotti apua rekan päällä istuen. Kaksi muutamakin rekkaa näimme kallellaan. Kasaavat kuulemma liian suuret kuormat, joten rekan tasapaino ei kestä. Ei myöskään kestä tiet – niissä on paljon hankalia kuoppia, joita jatkuvastai täytyy väistellä.  

Safarin villieläimiä en nähnyt, sen sijaan kauniin oranssipäisen ja - häntäisen sisiliskon ja kotieläimiä laumoittain kuten vuohia ja nautoja. 

Reilu 20 isosarvista nautaa kylässä jossa oli moskeija eli valtaosa kyläläisistä muslimeja. Lisäksi kylässä näin rekan joka kuljetti vuohia satapäin. Näin saman rekan myöhemmin Bertouassa, oli tuonut eläinten myyntitorille sen rekallisen vuohia.

 

Bertoua - pysähdyttiin syömään kalaa ja plantain banania – ruoka oli herkullista.

Pimeys laskeutuu klo 18 alkaen joten tajusimme ettemme ehdi turvallisesti ajaa Ngaoudereen, siispä etsimme yösijan. 

Yöksi jäimme Joyce motelliin Garoua Boulai'ssa. Motellissa vesi toimii ja tuuletin, mutta ei ollut pyyhettä. Mitäpä tuosta. Sähköt katkaistiin yöllä välillä ilmeisesti säästösyistä. Samoin tuuletin lakkasi toimimasta välillä, mutta se ei untani häirinnyt, olin niin uuvuksissa matkasta.

 

 

Jatkoimme matkaa Ngaoundereen aamukuudelta. Tien varrella paljon savimajoja, joko neliön tai pyöreänmuotoisia, katot yleensä kaislasta. Näin kalkkunoita, muutaman kanan ja jopa vasikoita. 

Moskeijoita näkyi myös. Ystäväni Moisen mukaan kirkot ovat tiestä kauempana. Naiset joko lakaisivat pihaa, kantoivat vatia päänsä päällä tai levittivät keitettyä riisiä kuivumaan tien varsille. Muutaman miehen näin karjapaimenina, ilmeisesti fulaneja, paimentolaisia joita on 40 miljoonaa Afrikassa ja jotka puhuvat fulfulden-nimistä kieltä.

Cambema-ruokapaikassa Meigangassa pysähdyimme nauttimaan “boullion de charee et beniege et cafe au lait” eli lihalientä aineksineen munkin ja latte-kahvin kera.

 

Kysyin munkkeja paistavalta pojalta “Quel ton nom” eli mikä on nimesi. Hymy vastaukseksi. Moise selitti että hän on fulanilapi, eikä ehkä käy koulua eikä siis osaa ranskaa. Kehotti minua kysymään fulaniksi saman: “Noy inde ma” eli mikä nimi sinun? Ja sain vastauksen! Minä itse kerron fulaniksi nimeni “Inde am Eila” eli nimi minun on Eila.