perjantai 12. helmikuuta 2016

Mitä täällä siis teen


Facebookissani joku kysyi mitä teen täällä Annaleenan kanssa. Vastasin että keräämme tarinoita, ja valokuvia. Valokuvia on todella tullut otettua. Ja tänään kuulimme tarinoita. Täällä Jakartassa toimii perheradio nimeltä Heartline. Kuuntelimme tänään kahden kuuntelijan tarinaa. (kuvassa ovat reunoilla). Toinen mies, toinen nainen. Heillä oli paljon yhteistä. Molemmilla on kristitty tausta. Yhteistä on myös se että molemmilla tuntui olevan taloudellisia ongelmia – naisen puoliso oli ollut työttömänä, kun taas miehen poika oli taloudellisissa vaikeuksissa. Molemmille oli myös tärkeää se että he voivat soittaa radioasemalle, kertoa huolistaan, ja heidän puolestaan rukoillaan. 



Indonesiassa väestöstä on noin joka kuudes on kristitty. Heartlinen eräs tavoite on rohkaista näitä kristittyjä, vähän niin kuin Radio Dei toimii Suomessa. Mutta kristillistä ohjelmaa on vain iltaisin. Aamun ja päivän ohjelmat koostuvat easy listening-tyyppisistä sisällöistä, kevyestä musiikista, terveyttä ja liike-elämää käsittävistä sisällöistä.
Indonesialaisilla on ID-kortti, ja siihen merkitään henkilön uskonto. Pitää siis olla joku uskonto, ei voi sanoa korttiin että olisi uskonnoton. Joten en tiedä miten luotettava tuon kortin määritelmä on. Ja sitten, olen tavannut ihmisiä joiden uskontona kortissa on merkitty uskonnoksi islam, vaikka he olisivatkin kristittyjä.

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Suomalaiselle käsittämätöntä, että henkkarissa lukisi uskonto. Sehän on täällä henkilökohtainen asia. Niin henkilökohtainen, ettei tietoa jaeta perheen sisälläkään. Niin henkilökohtainen, että moni ei tohdi pohtia uskonasioita itsensäkään kanssa.

    VastaaPoista